Kikkeliskokkelis, mitäs läskit

Hienoa, oon pitäny aika mahtavan ruokatauon tässä, viikon mittainen. Oon vaan käyny töissä ja syöny, eikai sitä muuta läski tarvitsekaan? Oon opetellu oikeen läskin elämäntapoja. Tänä aamuna söin aamupalaks roiskeläpän, jou. Samalla alotin päivän millä edellisen lopetinkin. Oon addiktoitunu tietokoneeseen ja eilen yöllä menin nukkumaan siinä puoli kahden aikoihin kun en oikein päässy irti tästä laitoksesta. No aamulla olikin sitten aika taistelemista päästä sängystä ylös, mutta tässä sitä vaan ollaan. Ajattelin tässä, että mitä pitää vielä parantaa, niin mullahan ei oo mikroa, eli pitää se ainakin ostaa, että voin sitten noita eineksia vedellä vähän nopeampaa tahtia. Hyllystä löytyy yks sotapeli, jota vois pelata vähän useammin ja pimennysverhot ikkunoihin on saatava. Ruokapalvelu on jostain hommattava, kun en jaksa enää käydä kaupassa, eikä tällä naamalla kyllä käydäkään, ei jaksa laittautua. Kunhan nyt pääsen vähän eteenpäin niin vois työtkin lopettaa. Lihomiselle este tuo liikkuminen ja kerrostalon portaiden kapuaminen, vaikka tienatulla rahalla saisinkin enemmän cokista kun sossun tuilla. Reeneissä en oo hirveesti päässy käymään, eli ne on käytännössä ja lopetettu. Kyllä musta vielä läski saadaan, mutta hei ottasin kyllä vinkkejä vastaan että mitä kaikkee oon nyt jättäny huomioimatta? Bulkkauksen pitää onnistua täydellisesti, pitää kehittyä.

Kuvotan itteeni oikeesti...

Mikään ei muutu jos ei uskalla muuttua

Alko perjantaina tekemään jo ihan kunnolla mieli mättöä. Sitä tunnetta kun vaan imasee koko maailman ruoat naamariin. Ostin 350 g karkkia ja neljä donitsia, jes. Söin kolme donitsia ja teki mieli yrjötä ne. Karkkeja en voinut syödä kuin pari siihen päälle. Mitä täällä tapahtuu? Esim. marraskuussa olisin syöny ne kaikki ihan innoissani ja lähtenyt vielä uudelle kauppareissulle sen jälkeen, mutta ei eilen. Söin ne karkit pois lauantaiaamuna aamupalaks ja tuli huono olo. Tällä kertaa lähinnä henkisesti. Tuli niin paljon huonoja muistoja mieleen ajalta ennen joulua. Kun silloin tuskailin, että pitäis tehdä koulutöitä, mutta vaan söin mitä sattuu (lihapiirakoita, makkaraperunoita, elin koko päivän karkilla, leivoksilla, herkuilla), maha oli koko ajan ihan sekaisin ja reeneissä ei jaksanut tehdä mitään. Naamakin oli koko ajan ihan turvonnut ja olo oli nihkeä. Tässä kuussa, ensimmäisten 10 päivän aikana oon voinu oikeesti aika hyvin. Maha voi hyvin ja oon jaksanut tehdä asioita, luulen jopa että se yks tentti saatto mennä läpi, jeah! Tein tiistaina lihaspullia ruoaksi ja niiden kanssa söin koko viikon kasviksia ja se ruoka oikeesti maistu hyvältä. Omatekoinen kotiruoka, hmm alkoi maistumaan hyvältä. Perjantain jälkeen ei oo kuitenkaan ollu lainkaan helppoa. Yhtäkkiä haluankin taas syödä leipää ja lisää herkkuja, vaikka vatsa huutaa vastaan ja kaikki menee aina ihan poskelleen herkkujen jälkeen.Toivoisin, että kaikki muuttuis tän suhteen, mutta se vaatiikin paljon enemmän kärsivällisyyttä.

Muuttuu se elämä kyllä muutoin jo tämän viikon aikanakin aika paljon. Koulu tulee nyt jäämään toisarvoiseksi ja alan tekemään enemmän töitä (joka päivä, apuva!). Tai en oikeestaan yhtään tiedä minkä verran tulen käymään koulussa. Kurssien suorittaminen jäis oikeestaan pelkästään itsenäisen opiskelun varaan (niin että tekisin vaan tentit) ja omasta motivaatiosta, innostuksen määrästä ja ennen kaikkea kokemuksesta tiedän, ettei tuo vapaaehtoisesti yksin opiskeleminen välttämättä ole se mun vahvin taito :D Kohta pitää taas lähteä painamaan duunia, hah. En vaan tiedä onko tää muutokselle oikee suunta...

Voi herran pieksut

Karkinostamattomuus-taika raukes tänään kun ostin kaks suklaapatukkaa. Huimaa, että niiden kahden suklaapatukan valitsemiseen meni oikeesti ihan kauheen kauan. Ihan jäätävä hylly karkkia, mutta mikään ei näyttäny houkutelevalta. Sitten kun kuitenkin halus niin piti vaan nakata kouraan tummaa suklaata ja autossa taas pettyä kun se ei ollutkaan niin hyvää kun kuvitteli. Plääh, onneks ostin vaatimattoman 500 g pötikän vaniljarahkaa (ei ollu kyllä rahkaa nähnykkään, vaan lähinnä jogurttia) ja imasin sen aika äkäsesti alas ja maailma hymyili jälleen. Mutta voin kertoa, ettei hymyile enää huomenna. Oon koittanu hakata tuota fysiikkaa tähän tyhmään päähän, mutta ei se uppoa. En oo yhtään sen viisaampana menossa uusintatenttiin kuin siihen "viralliseen" kurssitenttiin silloin ennen joulua. Ihan vaan kapinoidakseni itsekseni, en menny tänään ollenkaan kouluun (pahis). Ihan niinkuin siitä jonkun verisuonet pullistelis ja ihan niiku tapahtus jotain kamalaa! Mutta tosiasiassa ketään ei kiinnosta, eikä kukaan etes huomaa :DD Saan vaan draamailla yksikseni kolossa. Nyt koitan taas selvitä nukkumaan ja huomenna kasilta ilosena (not) kouluun...

Keksi ite parempi.

Ou mai mitä tajusin tänään. Kirjotin viimeks viime viikon torstaina, etten muista millon oon viimeks ostanut omilla rahoillani karkkia ja oujee, en oo muuten tässä välissäkään ostanu yhtään karkkia. Hyvä minä! (Ja huomenna tietysti heti aamusta suklaata naamaan tasotuksen vuoks :DD) Tein täänäänkin oikein lihaspullia ruoaks ja kävin kaupassakin ostamatta ollenkaan herkkusia, vaikka olinki nälkänen. Oon ihan varma, että jos sinne hyllyyn joku pajauttaa jonkun tosi kivan kuulosen karkkipussin, niin oon ihan salamana sitä ostamassa, mutta nyt kun nään ne karkit niin alkaa vaan ärsyttämään kun ne on aina niitä samoja vanhoja, liian monesti ahmittuja rötkylöitä. Toivottavasti tää hyvä putki vaan jatkuu... Paino tippunu vissiin kaks kiloa tässä joulun jälkeen ja jossain 68 paikkeilla mennään.

Hyi tänään alko taas koulussa norkoilu. Kaikki on ihan samaa ripulia kun syksylläkin ja ihmisissä ärsyttää ne ihan samat piirteet kun aikasemminkin. Jotkut onnettomat poloiset oli eksyny tuonne matematiikkaa lukemaan nyt tammikuusta lähtien ja pieni sääli käy, ei ne tiiä mihin ne on tullu :D Mutta mutta... enää neljä kuukautta ja meitsin matemaatikon ura on toivottavasti ohitse!! En malta oottaa. Sen verran pitää vielä pysyä housuissaan, että eka uusintatentti on perjantaina. Hauskaa... Pakko lähtee laskemaan.. ei lampaita vaan erittäin mielenkiintoisia painehommia. Trueopiskelijan iltasatu.

Syön lääkkeitä, juon viinaa, odotan uutta lamaa

Tämän vuoden tähän asti suurin saavutus on ollut tehdä "Ei mainoksia"-kyltti oveen. Muuhun en olekaan vielä oikein kyennyt, mutta siitä kyltistä tuli omasta mielestäni kulmakunnan tyylikkäin vaikken siitä sen enempää aio kertoakaan. Mutta eikös se nyt ole aika selvää; jos näätte ehkä maailman historian tyylikkäimmän mainosblokkauskyltin niin se on meitsin... Olempas tänään vaatimattomalla tuulella.

Oon niin onnellinen, että arki alkaa ensi viikolla. Vihaan kylläkin kouluun menemistä, enkä oikein tiedä miten tosissaan siellä pitäis olla ennen kuin saan vähän lisätietoa töistä, mutta pääsen jotenkin irti tästä ainaisesta laiskottelusta. En oo tänäänkään tehny oikeesti yhtään mitään kun ollu vaan koneella aamusta lähtien ja "pientä" synkistelyä ilmassa sen takia. Oon kehittäny itelleni addiktioita toistensa jälkeen. Sokeriaddiktio, tietokoneaddiktio ja kohta varmaan telkkariaddiktiokin, mutta jätän sen töllön varmaankin ostamatta... Söin tänään vaan kolme pientä suklaapalasta. Juuh, enkä enää muista millon ostin itselleni karkkia... Siitä nyt ei periaatteessa saata olla kovin kauaa, mutta hei mitä ei muista ei oo tapaht...

Näistä teksteistä taitaa tulla joka kerta vaan enemmän sekavia. Ei mulla just niin mitään sanottavaa oikeesti ollu... :DDD Tarviin varmaan vaan unta. Huomenna sitä pitäis ponkasta ylös kuudelta, jotta ehtii töihin.