Ei ollu kesällä nahkahousuja jalassa ja moottoripyöräkin vaan rajallisen aikaa kun joku runkku oli käyny poraamassa ruuvin renkaaseen. Moottoripyörä jalassa... nice. Mustissa farkuissa vedin koko kesän ja ne ainoot festarit, joille menemiseen oli kanttia, meni pienissä läskiahdistuksissa. Samat festarit painuu mieleen ehkä kammottavimpana ja ahistavimpana viikonloppuna koskaan (#kesänpaskinviikonloppu). Siinä mietittiin omaa seksuaalisuutta, omaa olemista ja omaa elämää varmasti enemmän kun mitä mun vieraat ees osas tulkita. Tulin siihen tulokseen, että menneisyys on jätettävä nyt viimeistään kokonaan sinne menneisyyteen ja keskittyä omaan hyvinvointiin. Jos joku ihminen voi ahdistaa niin paljon ja rajoittaa tekemisiä edelleen vaikka ei olla oltu tekemisissä yli puoleen vuoteen, niin vittu olkoon. Eli fuck you Äijä. Ensin ahdistua siitä, ettei voi olla oma itsensä ja parhaitten kavereiden kanssa samaan aikaan. Seuraavana päivänä kun vieraat lähti niin vedin sellaset vapauskännit joiden aikana hölmöilin niin pahasti, että edelleen ahdistun siitä päivästä. Toivon, ettei kukaan tiedä mitään, mutta kun kuulen siitä puhuttavan niin meen ihan lukkoon ja haluun kuolla...
Jotain kuukausi sitten Ruotsin laivalla parhaiden, eli ainoiden kavereiden kanssa ollessa tuli kauheet ahistuskohtaukset ja avauduin toiselle näistä. Kovispoika oli tietenkin se toinen ja se nyt tietää kaikkee muutenkin, ei se tienny tuosta kohtauksesta kun vasta myöhemmin. Tää tyttö otti sitten yhteyttä psykiatriselle ja ilmianto minut sinne. Nyt on kuukausi käyty joka viikko tapaamassa lääkäreitä, sairaanhoitajia ja ensi viikolla meen ravitsemusterapeutille. Lääkärit on ollut ihan ok, ainakin viimesin lääkäri jolle minut ohjattiin ja jonka kanssa tullaa toivottavasti parantamaan minut tästä syömisestä. Jotain diagnooseja ne lateli sieltä myös... Syömishäiriö ja masennus (?). Eikai ne oo vielä lukkoon lyöty, oli mitä oli.
Tuli tää blogi mieleen miettiessä näitä omia häröilyjä ja eksyin sh-blogeihin. Tuli pakottava tarve kirjoittaa. Harmittaa, että noista vanhoista teksteistä on hävinny kuvat...
En oo tietoinen omasta painostani, enkä aio sitä ihan heti selvittää. Sanoin lääkärille myös, että painoa ei sitten katota ellei oo ihan pakko. Sitten luin blogeja ja laihdutuksesta yleisestikin. Oon ihan unohtanu, että mittanauhaa voi myös käyttää vartalon mittana ja että vyötärön ympärykselle on olemassa rajat. Tekis mieli mitata, mutta jo pelkkä ajatus saa mut välttämään syömistä.
Näistä ehkä myöhemmin vielä lisää. Katotaan mihin suuntaan elämä heittelee.
