Elämän ja meidän väliin pääsi vähän hometta, nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä

Huonosti nukutun yön jälkeen on ihan hirveen vaikea päästä ylös sängystä. Oon koittanu tätä unirytmiä parantaa niin että menen nukkumaan aikaisemmin (viimeistään 23), jotta ei tarvitse sitten koko päivää nukkua. Tänä aamuna kannatti herätä väkisin. Tuli ihan Bridget Jones-olo, kun heti herättyä alushoususillani ja piukka narutoppi päällä kyttäsin ovisilmästä talohuollon miehiä. Ne oli vaihtamassa käytävässä lamppuja ja oli muuten komeita... lamppujamitäh? :D

Tää kolo on ihan hirvee läävä. Voisin palkata jonkun siivoojan tänne ja ruoanlaittajan ja kaupassa kävijän ja auton lämmittäjän ja jonkun laittamaan youtubesta aina uuden kappaleen soimaan kun edellinen loppuu! Se vaan joutus tekemään niin paljon juttuja, että se olis mun kanssa varmaan koko ajan ja lopulta hermostusin siihen. Joku ulkomaalainen komee adonis olis tietysti vaihtoehto. Se ei ymmärtäs suomea niin voisin aina valittaa sille niin paljon ku huvittaa jos alkas pännimään. "Phjeerkeelee??" Noni joo. Taidan yrittää sitä siivoomista ihan ite. Mulla on sellanen paha tapa jättää aina kaikki lautaset ja roskat tuohon lattialle ärsyttävästi. En hirveesti käytä pöytää ja penkkiä täällä vaan istun lattialla, se on helpompaa ja sitten nuo kaikki tavarat vaan tuppaa jäämään tuonne alas.

Ruokakuulumisista ei oikein mitään uutta. Samaa rataa, välillä mättöä ja välillä ei. Oon syöny maitotuotteita ihan hulluna viime aikoina. Lähikaupassa on ollu tarjouksessa (oon säälittävä tarjoushaukka :D) sellaset actimel tehojuomat, jotka on ihan sikahyviä ja oon niitä onnellisena kaatanut naamaan. Tuntuu koko ajan, että vaan leviän. Ei tule urheiltua yhtään, kun reeneihin ei pääse näiden tuhansien iltavuorojen takia. Nytkin kuuluisi jo alkaa lähteä töihin. Parempi lähteä ajoissa, ettei tule sakkoja hurjastellessa :D

Suomineito kohdussaan aikapommia kantaa

Nyt kirjotan tän tekstin loppuun. Nyt teen sen. Varmaan viikon jo koittanut jotain räpeltää, mutta aina jotain olevinaan parempaa tekemistä.

Tämmöstähän tää on vähän ollu. Ei kyllä ajatus oo kulkenu viime aikoina oikein mihinkään suuntaan. Ihan niiku aivoja ei sais oikein kuormitettua ollenkaan, kun ei oo mitään semmosta ymmärtämisoppimista niiku koulujutut. En oo kyllä kaivannukkaan yliopistoa yhtään, mutta tättärää kaksi (2) ihmistä on kuulkaas huomannut poissaoloni yliopistolla. Hah! Sain ihmettelevät faceviestit ja toistaseks oon jättäny vastaamatta niihin. Ajattelin sen verran pitää jännityksessä, ettei tyypit pääse huokaisemaan helpotuksesta samoin tein: "Huh, se mulkero ei tule enää tänne..." :DD Töitä on ollu oikein riittämiin viime aikoina ja ootankin oikein innolla tammikuun palkkaa, vielä 4 päivää... Eikä meikäpojan tarvii olla koko aikaa kassallakaan, vaan oon saanu ihanasti riehua myös hyllyväleissä.

Mulla muuten repes levikset tässä yks päivä. Thäks sentään ne ei oikeesti ollu jotkut kalliit levikset, mutta ketuttaa silti haaroista revenneet farkut. Just olin samana päivänä ihmetelly miten sainkin mahtumaan pitkät kalevit sinne alle, vaikka viimeks oon sullonut kalsongerit farkkujen alle yläasteella! Se ei kyllä kerro yhtään sitten laihtumisesta. Rupes kyllä ärsyttämään taas ihan huolella. Pakko olla niin läski, että housut repeilee. Neki nauraa mulle. Kostoks itelleni en oo käyny ostamassa uusia housuja, vaan kuljen revenneillä pöksyillä, kun se repeäminen ei sieltä näy ellei ala jotain akrobatiaa vetämään. Mietin alennusmyynneissä käydessä jollain kenkäosastolla, että miks musta ei ikinä tullu sellasta skinnybitchiä. Olis 15 cm korot aina jaloissa, joita ei erottais pulkannaruista ja sitte halveksuvalla ilmeellä kattosin kaikkia läskejä (samanlaisia kuin nyt olen) ja piipittäisin kimeällä äänellä: "Hyi mikä läski, tekis jotain itelleen". Olis varmaan pitäny ostaa ne 10 cm alekorot jo harjottelun vuoks, että osaan sitten tulevaisuudessa kävellä. Keskiviikkona treenien jälkeen oli niin super-olo, kun viikon tauon jälkeen sai tehtyä jotain liikuntaa ja sitten katoin Juttaa telkkarista ja innostuin vaan lisää. Seuraavana aamuna olikin taas ihan kauhee olo, jotenkin tunkkanen kun ei pysyny pussi kiinni kaikesta huolimatta. Nyt oon valmis taas antamaan kaikenlaisia lupauksia. Onhan mulla se 10 kg edessä ja pelikauden alkuun 3 kuukautta. Deal?

Kikkeliskokkelis, mitäs läskit

Hienoa, oon pitäny aika mahtavan ruokatauon tässä, viikon mittainen. Oon vaan käyny töissä ja syöny, eikai sitä muuta läski tarvitsekaan? Oon opetellu oikeen läskin elämäntapoja. Tänä aamuna söin aamupalaks roiskeläpän, jou. Samalla alotin päivän millä edellisen lopetinkin. Oon addiktoitunu tietokoneeseen ja eilen yöllä menin nukkumaan siinä puoli kahden aikoihin kun en oikein päässy irti tästä laitoksesta. No aamulla olikin sitten aika taistelemista päästä sängystä ylös, mutta tässä sitä vaan ollaan. Ajattelin tässä, että mitä pitää vielä parantaa, niin mullahan ei oo mikroa, eli pitää se ainakin ostaa, että voin sitten noita eineksia vedellä vähän nopeampaa tahtia. Hyllystä löytyy yks sotapeli, jota vois pelata vähän useammin ja pimennysverhot ikkunoihin on saatava. Ruokapalvelu on jostain hommattava, kun en jaksa enää käydä kaupassa, eikä tällä naamalla kyllä käydäkään, ei jaksa laittautua. Kunhan nyt pääsen vähän eteenpäin niin vois työtkin lopettaa. Lihomiselle este tuo liikkuminen ja kerrostalon portaiden kapuaminen, vaikka tienatulla rahalla saisinkin enemmän cokista kun sossun tuilla. Reeneissä en oo hirveesti päässy käymään, eli ne on käytännössä ja lopetettu. Kyllä musta vielä läski saadaan, mutta hei ottasin kyllä vinkkejä vastaan että mitä kaikkee oon nyt jättäny huomioimatta? Bulkkauksen pitää onnistua täydellisesti, pitää kehittyä.

Kuvotan itteeni oikeesti...

Mikään ei muutu jos ei uskalla muuttua

Alko perjantaina tekemään jo ihan kunnolla mieli mättöä. Sitä tunnetta kun vaan imasee koko maailman ruoat naamariin. Ostin 350 g karkkia ja neljä donitsia, jes. Söin kolme donitsia ja teki mieli yrjötä ne. Karkkeja en voinut syödä kuin pari siihen päälle. Mitä täällä tapahtuu? Esim. marraskuussa olisin syöny ne kaikki ihan innoissani ja lähtenyt vielä uudelle kauppareissulle sen jälkeen, mutta ei eilen. Söin ne karkit pois lauantaiaamuna aamupalaks ja tuli huono olo. Tällä kertaa lähinnä henkisesti. Tuli niin paljon huonoja muistoja mieleen ajalta ennen joulua. Kun silloin tuskailin, että pitäis tehdä koulutöitä, mutta vaan söin mitä sattuu (lihapiirakoita, makkaraperunoita, elin koko päivän karkilla, leivoksilla, herkuilla), maha oli koko ajan ihan sekaisin ja reeneissä ei jaksanut tehdä mitään. Naamakin oli koko ajan ihan turvonnut ja olo oli nihkeä. Tässä kuussa, ensimmäisten 10 päivän aikana oon voinu oikeesti aika hyvin. Maha voi hyvin ja oon jaksanut tehdä asioita, luulen jopa että se yks tentti saatto mennä läpi, jeah! Tein tiistaina lihaspullia ruoaksi ja niiden kanssa söin koko viikon kasviksia ja se ruoka oikeesti maistu hyvältä. Omatekoinen kotiruoka, hmm alkoi maistumaan hyvältä. Perjantain jälkeen ei oo kuitenkaan ollu lainkaan helppoa. Yhtäkkiä haluankin taas syödä leipää ja lisää herkkuja, vaikka vatsa huutaa vastaan ja kaikki menee aina ihan poskelleen herkkujen jälkeen.Toivoisin, että kaikki muuttuis tän suhteen, mutta se vaatiikin paljon enemmän kärsivällisyyttä.

Muuttuu se elämä kyllä muutoin jo tämän viikon aikanakin aika paljon. Koulu tulee nyt jäämään toisarvoiseksi ja alan tekemään enemmän töitä (joka päivä, apuva!). Tai en oikeestaan yhtään tiedä minkä verran tulen käymään koulussa. Kurssien suorittaminen jäis oikeestaan pelkästään itsenäisen opiskelun varaan (niin että tekisin vaan tentit) ja omasta motivaatiosta, innostuksen määrästä ja ennen kaikkea kokemuksesta tiedän, ettei tuo vapaaehtoisesti yksin opiskeleminen välttämättä ole se mun vahvin taito :D Kohta pitää taas lähteä painamaan duunia, hah. En vaan tiedä onko tää muutokselle oikee suunta...

Voi herran pieksut

Karkinostamattomuus-taika raukes tänään kun ostin kaks suklaapatukkaa. Huimaa, että niiden kahden suklaapatukan valitsemiseen meni oikeesti ihan kauheen kauan. Ihan jäätävä hylly karkkia, mutta mikään ei näyttäny houkutelevalta. Sitten kun kuitenkin halus niin piti vaan nakata kouraan tummaa suklaata ja autossa taas pettyä kun se ei ollutkaan niin hyvää kun kuvitteli. Plääh, onneks ostin vaatimattoman 500 g pötikän vaniljarahkaa (ei ollu kyllä rahkaa nähnykkään, vaan lähinnä jogurttia) ja imasin sen aika äkäsesti alas ja maailma hymyili jälleen. Mutta voin kertoa, ettei hymyile enää huomenna. Oon koittanu hakata tuota fysiikkaa tähän tyhmään päähän, mutta ei se uppoa. En oo yhtään sen viisaampana menossa uusintatenttiin kuin siihen "viralliseen" kurssitenttiin silloin ennen joulua. Ihan vaan kapinoidakseni itsekseni, en menny tänään ollenkaan kouluun (pahis). Ihan niinkuin siitä jonkun verisuonet pullistelis ja ihan niiku tapahtus jotain kamalaa! Mutta tosiasiassa ketään ei kiinnosta, eikä kukaan etes huomaa :DD Saan vaan draamailla yksikseni kolossa. Nyt koitan taas selvitä nukkumaan ja huomenna kasilta ilosena (not) kouluun...

Keksi ite parempi.

Ou mai mitä tajusin tänään. Kirjotin viimeks viime viikon torstaina, etten muista millon oon viimeks ostanut omilla rahoillani karkkia ja oujee, en oo muuten tässä välissäkään ostanu yhtään karkkia. Hyvä minä! (Ja huomenna tietysti heti aamusta suklaata naamaan tasotuksen vuoks :DD) Tein täänäänkin oikein lihaspullia ruoaks ja kävin kaupassakin ostamatta ollenkaan herkkusia, vaikka olinki nälkänen. Oon ihan varma, että jos sinne hyllyyn joku pajauttaa jonkun tosi kivan kuulosen karkkipussin, niin oon ihan salamana sitä ostamassa, mutta nyt kun nään ne karkit niin alkaa vaan ärsyttämään kun ne on aina niitä samoja vanhoja, liian monesti ahmittuja rötkylöitä. Toivottavasti tää hyvä putki vaan jatkuu... Paino tippunu vissiin kaks kiloa tässä joulun jälkeen ja jossain 68 paikkeilla mennään.

Hyi tänään alko taas koulussa norkoilu. Kaikki on ihan samaa ripulia kun syksylläkin ja ihmisissä ärsyttää ne ihan samat piirteet kun aikasemminkin. Jotkut onnettomat poloiset oli eksyny tuonne matematiikkaa lukemaan nyt tammikuusta lähtien ja pieni sääli käy, ei ne tiiä mihin ne on tullu :D Mutta mutta... enää neljä kuukautta ja meitsin matemaatikon ura on toivottavasti ohitse!! En malta oottaa. Sen verran pitää vielä pysyä housuissaan, että eka uusintatentti on perjantaina. Hauskaa... Pakko lähtee laskemaan.. ei lampaita vaan erittäin mielenkiintoisia painehommia. Trueopiskelijan iltasatu.

Syön lääkkeitä, juon viinaa, odotan uutta lamaa

Tämän vuoden tähän asti suurin saavutus on ollut tehdä "Ei mainoksia"-kyltti oveen. Muuhun en olekaan vielä oikein kyennyt, mutta siitä kyltistä tuli omasta mielestäni kulmakunnan tyylikkäin vaikken siitä sen enempää aio kertoakaan. Mutta eikös se nyt ole aika selvää; jos näätte ehkä maailman historian tyylikkäimmän mainosblokkauskyltin niin se on meitsin... Olempas tänään vaatimattomalla tuulella.

Oon niin onnellinen, että arki alkaa ensi viikolla. Vihaan kylläkin kouluun menemistä, enkä oikein tiedä miten tosissaan siellä pitäis olla ennen kuin saan vähän lisätietoa töistä, mutta pääsen jotenkin irti tästä ainaisesta laiskottelusta. En oo tänäänkään tehny oikeesti yhtään mitään kun ollu vaan koneella aamusta lähtien ja "pientä" synkistelyä ilmassa sen takia. Oon kehittäny itelleni addiktioita toistensa jälkeen. Sokeriaddiktio, tietokoneaddiktio ja kohta varmaan telkkariaddiktiokin, mutta jätän sen töllön varmaankin ostamatta... Söin tänään vaan kolme pientä suklaapalasta. Juuh, enkä enää muista millon ostin itselleni karkkia... Siitä nyt ei periaatteessa saata olla kovin kauaa, mutta hei mitä ei muista ei oo tapaht...

Näistä teksteistä taitaa tulla joka kerta vaan enemmän sekavia. Ei mulla just niin mitään sanottavaa oikeesti ollu... :DDD Tarviin varmaan vaan unta. Huomenna sitä pitäis ponkasta ylös kuudelta, jotta ehtii töihin.