6.3.2014

Huudetaan parvekkeelta ei saa tulla jatkoille

Taas on yläkerran naapurilla hirmubailut menossa. Raivostuttavaa. En voi mennä nukkumaan kun ei tässä jumputuksessa ja paukkeessa voi nukkua. Onneks huomenna on iltavuoro (taas) niin voi rauhassa aamulla herätä ja siivotakin pitäis. Töissä on aika vaihtelevaa. Välillä oon hirveen peloissani hiirenä siellä kassalla (kassan alla), ihan "omg mitähän nyt tekisin" ja toisinaan on ihan mukavaa, itsevarma olo. Selkeesti mun vastuuta on nyt vähän koitettu lisätä, oon saanu tehdä paljon lisää juttuja. Siellä käy tosi usein semmonen ihan hemmetin ärsyttävä joku reilu 40v. mies, joka kuulemma aina kyselee minua muilta työntekijöiltä ja kyllä sen huomaa kun minä olen kassalla, niin se yrittää koko ajan iskeä. Kertoo ärsyttäviä vitsejä ja kehuskelee veikkaus-voitoillaan (boooring). Huvittavinta oli kun pomokin oli sen tyypin huomannut ja siitä vähän keskusteltiin niin pomon kommentti oli vaan: "sano sille jotta painuu vittuun täältä" :D Minulla hauska pomo on... Osa asiakkaista on kyllä hassuja. Voin kertoo toisenkin jutun. Siellä käy semmonen 18-vuotias poika, sanon sitä Nuhanenäks, koska se on niin lyhyt ja sillä on ainakin tässä talvella aina ihan punanen nenä (niiku Lumikissa ja 7 kääpiössä). On se muuten ihan söpö poika. Hauska juttu on se, että se on ihan jäätävä AMIS. Ajelee vapaa-aikansa pitkin tyhjää kylää ja käy välillä pelaamassa pelikoneella. Se yrittää olla ihan hirvee kovis, se ei ikinä naura eikä muutenkaan hirveesti puhu mitään. Meinaan revetä nauruun aina kun nään sen. Tavotteena on saada se joskus nauramaan. Oon kerran jo onnistunu, vaikka se yrittikin peittää sen ja välillä senkin suupielistä näkee, että nykii nykii kun se kassatilanne on vaan toisinaan aika koominen :D


Yleensä vaan valitan kaikkialle tuosta työstä, mutta on se toisaalta ihan mukavaakin. Epätoivo iskee hiljaisena aikana, kesää kohden onneks vilkastuu. Eipä silti, en oo ihan varma jaksaisinko olla tuolla toista vuotta putkeen. Kouluun haluan hakea, toivottavasti tuleva ala olis se oikea ja tykkäisin opiskella sitä. Toivottavasti pääsen ykköshakutoiveeseen. En oo vielä edes hakenu, varmaan jahkailen onneni ohi ja huomaan huhtikuun puolessa välin, että oho se hakuaika meni jo. Pitää pistää töpinäks ja laskee työkuukaudet. Saatan saada lisäpisteitä AMKin haussa. Ajattelin olla hakematta yliopistoon ja heittää hyvästit akateemisuudelle. Minä ja yliopisto ei taideta olla toisiamme varten.

Hei nyt ne yläkerran heput lähti! Hiljaisuus. Tajusin kylläkin, että tänään on tullu Jutta telkkarista. Pakko varmaan vielä se kattoa ennen nukkumista. Heihei.

3.3.2014

Jos itket itke vaan, kyllä humppa huolet karkoittaa

Kun aamulla huomaan jättäneeni Google-tilini auki porukoiden koneelle ja aamulla mother ihmettelee kun ei pääse kirjautumaan omaan sähköpostiinsa.


Oikeesti ihan hirveen hauska jos porukat nyt on löytäny tän blogin. Terve vaan! Täällä tämän perheen uusi musta lammas. Vedin justiinsa vitutukseeni "muutaman", aamulla kadun tätä kaikkea ja lupaan aloittaa uuden elämän. Huoh, tulin vielä tänne kirjottamaan. Meen nyt aikaseen nukkumaan että pääsen yli tästä kaikesta... Anteeksi.

1.3.2014

Eläminen täällä on silkkaa rautaa, voit ihailla kanssani sikaa ja nautaa

Aajee. On vähän niiku tunti aikaa tässä kirjotella ennen töihin lähtöä. Vaikeaa taas koittaa jotain kirjotella kun niin pitkä aika edellisestä. Aina tulee tässä välillä mieleen jotain juttuja, joita tekis mieli kirjottaa, mutta tuntuu niin oudolta tulla keskenkaiken jotain yksittäistä hommaa selittämään. Elämässä ei oo oikein muuta kun työt :D Oon koko ajan töissä. Sain jopa palkankorotuksen jeah! Ei tarvii olla enää harjoittelijan palkalla, höllii. Aattelen vaan ettei tarvii enää olla töissä kuin kuusi kuukautta ja sitten lähden taas opiskelemaan. Toivon ainakin niin. En välttämättä jaksaiskaan olla tuolla koko elämääni :D Tai välttämättä seuraavaa vuotta. Maanantaina se haku alkaa. Herätkää kaikki veljet ja siskot! Minä ainakin aion olla oikein kärppänä tuon hakuajan aikana, pääsen eroon matikasta ja kitumaan jonnekin muualle... Näin paljon oon saanu kirjotettua tunnin aikana. Mutta löysin oikeen kevätbiisin tuohon alle. Kumpa olis kuitenki talvi vielä pitkään, eikä sulas nuo lumenrippeet pois :(



Ps. Ei se taida edes näkyä, lol :D

11.2.2014

Cause I'm just a teenage dirtbag baby


Täytin tässä hiljattain kaksikymmentä vuotta, kaksivitunkymmentä vuotta. Ikäkriisi (Enää 7 vuotta elämää ja voin kuolla julkkisiässä! Welcome drugs and alcohol!). Joskus 15-vuotiaana ajatteli, että sitä ollaan niin aikuista sitten 20-vuotiaana, mutta nyt tilanne on kyllä ihan päinvastainen. Oon niin kujilla kaikissa asioissa. Tulevaisuus on yhtä harmaata massaa, vaikka alan ehkä jo tietää mihin kouluun haen ensi kuussa. Tää sama vaihtoehto on pysyny mielessä jo pitkään ja vasta motheri tietää siitä, eikä se ainakaan estelly. Se saattaa olla se pitkä muutto edessä, iiks. Niin takasin siihen ikään. Syksyllä kun muutin omaan kämppään, en millään meinannu sopeutua yksin elämiseen. Oli niin hirveesti aikaa tehdä vaikka mitä, oli vaikea aikatauluttaa elämää kun se aikaisemmin oli aina mennyt sen mukaan miten käy koulussa. Sitten kun koulukin alko tympiä niin meni elämä risaseks. En aina jaksanut sinne opistolle vääntäytyä. Opin elämään yksin (tai ainakin opin sietämään sitä hiljaisuutta, en vieläkään esim. jaksa aina tehdä itelleni ruokaa...). Sitten kun täytyy välillä käydä kattelemassa meininkiä kotona, niin alkaa ihan hirveesti vaan ärsyttämään. Yhtäkkiä onkin taas tuttuja ihmisiä koko ajan siinä ja kaikki tuntuu hössöttäjiltä. En jaksa kuunnella ihmisiä, haluaisin olla yksin. En varsinkaan jaksa sitä kun koko ajan pitää olla sanomassa, että no syö nyt kun tuo ruoka on tuossa pöydällä, joko söit ja lässyn lässyn. Tai jos mummo tulee käymään ja höpöttää turhanpäiväisistä aioista puoli tuntia ja oma tehtävä on vaan nyökkäillä ja välillä tokaista: "joo-o". Sitten tulee kiukku. Mulle tulee varmaan vähän myöhässä nää teiniangstit kun kiukuttelen vanhemmille. En vaan osaa hillitä sitä. Ikä on vaan numeroita... Ainiin ja mitä kaikkea hienoa etuuksia tää ikä kuitenkin tuo, niin wikipedian mukaan "yhdenkäden käsiaseen luvan hankintamahdollisuus" ja viinan ostaminen. Ihan mahtava yhdistelmä etuuksia, tästä tykkään.

Mulla on oikeestaan nyt vähän jo tullu työärsytys. On ihan hirveesti töitä, onhan se kiva saada enemmän rahaa, mutta kyllähän se välillä silti pistää äksyttämään kun elämän täyttää tällä hetkellä pelkästään työt ja varsinkin kun on vielä niin paljon asioita siellä joita en tosiaan osaa. Osaan vaan ne kassahommat ja "that shit". En tiedä riitänkö siellä, mitä mun pitäis osata tehdä ja mitä kaikkee teen päin hanuria. Eikai se sitten oo meitsin ongelma... Mutta positiivista on se, ettei ole todellakaan ikävä matikan luennoilla. Voin vaan muistella sitä perseen puutumista siellä penkillä ja armotonta tylsistymistä. Oikein tulee hymy naamalla kun tajuaa, ettei siellä tarttee olla.

8.2.2014

Joo joo kuinka kova jätkä oot

 Yritin selata vanhoja kirjoituksiani viime keväältä, siltä ajalta kun oikeesti tuntu että onnistuin. Se oli sillon huhti-toukokuun vaihteessa kun napsahti niin että sain jotain aikaseksikin. Ehkä ne oli ne tulevat ylppärijuhlat ja mekkopäivä, ehkä oli vaan niin huono olo omassa kehossa, ehkä oli vaan niin tylsää kun koulu loppu tai ehkä vaan ajattelin liikaa. Yritin selvittää mistä ihmeestä se kaikki oikein tuli. Mistä sain sen motivaation vetää oikeesti 1000 kcal päiviä. Nyt vaan tulee sellasia mielenvikaisia hetkellisiä ajatuksia, että hei nyt alan laihduttamaan ja sitten kuintenkin viiden minuutin jälkeen oon menossa kauppaan kattelemaan karkkihyllyä. Eilen pääsin taas viikon tauon jälkeen potkimaan palloa, tai ihan kunnolla pelaamaan. On niin paljon iltatöitä, ettei pääse käymään reeneissä ja se harmittaa. Ei mulla yleensä erityisen hauskaa ole pelatessa, mutta kyllä se vaan toimii. Tulee paljon parempi olo urheilemisesta ja semmosesta liikunnasta jota nyt suunnilleen osaa ja jota on jo kohta 12 vuotta tehny. Siitä jatkettiin joukkueporukalla baarikierrokselle ja ilta veny kolmeen asti. Aamupaino oli yllättävä 69.1 kg ja koska oon tottunu näkemään 70-alkuisia ja suurempiakin lukuja, tuntu aika hirveen hyvältä, vaikka kaikki johtukin lähinnä nesteiden kulumisista pois pelatessa (ja ei niitä tullu takasinkaan kun en oo vieläkään kovin innokas alkoholisoituja) ja pitkästä monen tunnin syömättömyydestä. Aamupalaks maksalaatikkoa, vähän kakkua ja karkkia. Mutta nyt tuntuu kovasti taas siltä, ettei näin voi jatkaa. Mun on pakko saada se kymppi pois. Pidän lähtöpainona nyt vaikka 70 kiloa, kun vaaka sitä usein näyttää. Voin vaan kuvitella miten mun kasvot vois tässä muuttua kapeammiksi. Pulleat posket on viime aikoina inhottanu melkein enemmän kuin reidet ja perse! Nyt aion ihan oikeesti yrittää olla ilman herkkuja, pystyn kyllä siihen jos vaan tarpeeks haluan.

Ps. Olis ollu hauska laittaa tähän jotain kuvia, mutta ei weheartitin kuvat suostunu tänne tulemaan. Kenen päässä jummaa tällä kertaa? :D

5.2.2014

Elämän ja meidän väliin pääsi vähän hometta, nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä

Huonosti nukutun yön jälkeen on ihan hirveen vaikea päästä ylös sängystä. Oon koittanu tätä unirytmiä parantaa niin että menen nukkumaan aikaisemmin (viimeistään 23), jotta ei tarvitse sitten koko päivää nukkua. Tänä aamuna kannatti herätä väkisin. Tuli ihan Bridget Jones-olo, kun heti herättyä alushoususillani ja piukka narutoppi päällä kyttäsin ovisilmästä talohuollon miehiä. Ne oli vaihtamassa käytävässä lamppuja ja oli muuten komeita... lamppujamitäh? :D


Tää kolo on ihan hirvee läävä. Voisin palkata jonkun siivoojan tänne ja ruoanlaittajan ja kaupassa kävijän ja auton lämmittäjän ja jonkun laittamaan youtubesta aina uuden kappaleen soimaan kun edellinen loppuu! Se vaan joutus tekemään niin paljon juttuja, että se olis mun kanssa varmaan koko ajan ja lopulta hermostusin siihen. Joku ulkomaalainen komee adonis olis tietysti vaihtoehto. Se ei ymmärtäs suomea niin voisin aina valittaa sille niin paljon ku huvittaa jos alkas pännimään. "Phjeerkeelee??" Noni joo. Taidan yrittää sitä siivoomista ihan ite. Mulla on sellanen paha tapa jättää aina kaikki lautaset ja roskat tuohon lattialle ärsyttävästi. En hirveesti käytä pöytää ja penkkiä täällä vaan istun lattialla, se on helpompaa ja sitten nuo kaikki tavarat vaan tuppaa jäämään tuonne alas.

Ruokakuulumisista ei oikein mitään uutta. Samaa rataa, välillä mättöä ja välillä ei. Oon syöny maitotuotteita ihan hulluna viime aikoina. Lähikaupassa on ollu tarjouksessa (oon säälittävä tarjoushaukka :D) sellaset actimel tehojuomat, jotka on ihan sikahyviä ja oon niitä onnellisena kaatanut naamaan. Tuntuu koko ajan, että vaan leviän. Ei tule urheiltua yhtään, kun reeneihin ei pääse näiden tuhansien iltavuorojen takia. Nytkin kuuluisi jo alkaa lähteä töihin. Parempi lähteä ajoissa, ettei tule sakkoja hurjastellessa :D

1.2.2014

Suomineito kohdussaan aikapommia kantaa

Nyt kirjotan tän tekstin loppuun. Nyt teen sen. Varmaan viikon jo koittanut jotain räpeltää, mutta aina jotain olevinaan parempaa tekemistä.

Tämmöstähän tää on vähän ollu. Ei kyllä ajatus oo kulkenu viime aikoina oikein mihinkään suuntaan. Ihan niiku aivoja ei sais oikein kuormitettua ollenkaan, kun ei oo mitään semmosta ymmärtämisoppimista niiku koulujutut. En oo kyllä kaivannukkaan yliopistoa yhtään, mutta tättärää kaksi (2) ihmistä on kuulkaas huomannut poissaoloni yliopistolla. Hah! Sain ihmettelevät faceviestit ja toistaseks oon jättäny vastaamatta niihin. Ajattelin sen verran pitää jännityksessä, ettei tyypit pääse huokaisemaan helpotuksesta samoin tein: "Huh, se mulkero ei tule enää tänne..." :DD Töitä on ollu oikein riittämiin viime aikoina ja ootankin oikein innolla tammikuun palkkaa, vielä 4 päivää... Eikä meikäpojan tarvii olla koko aikaa kassallakaan, vaan oon saanu ihanasti riehua myös hyllyväleissä.


Mulla muuten repes levikset tässä yks päivä. Thäks sentään ne ei oikeesti ollu jotkut kalliit levikset, mutta ketuttaa silti haaroista revenneet farkut. Just olin samana päivänä ihmetelly miten sainkin mahtumaan pitkät kalevit sinne alle, vaikka viimeks oon sullonut kalsongerit farkkujen alle yläasteella! Se ei kyllä kerro yhtään sitten laihtumisesta. Rupes kyllä ärsyttämään taas ihan huolella. Pakko olla niin läski, että housut repeilee. Neki nauraa mulle. Kostoks itelleni en oo käyny ostamassa uusia housuja, vaan kuljen revenneillä pöksyillä, kun se repeäminen ei sieltä näy ellei ala jotain akrobatiaa vetämään. Mietin alennusmyynneissä käydessä jollain kenkäosastolla, että miks musta ei ikinä tullu sellasta skinnybitchiä. Olis 15 cm korot aina jaloissa, joita ei erottais pulkannaruista ja sitte halveksuvalla ilmeellä kattosin kaikkia läskejä (samanlaisia kuin nyt olen) ja piipittäisin kimeällä äänellä: "Hyi mikä läski, tekis jotain itelleen". Olis varmaan pitäny ostaa ne 10 cm alekorot jo harjottelun vuoks, että osaan sitten tulevaisuudessa kävellä. Keskiviikkona treenien jälkeen oli niin super-olo, kun viikon tauon jälkeen sai tehtyä jotain liikuntaa ja sitten katoin Juttaa telkkarista ja innostuin vaan lisää. Seuraavana aamuna olikin taas ihan kauhee olo, jotenkin tunkkanen kun ei pysyny pussi kiinni kaikesta huolimatta. Nyt oon valmis taas antamaan kaikenlaisia lupauksia. Onhan mulla se 10 kg edessä ja pelikauden alkuun 3 kuukautta. Deal?