Tynkä

Ei nyt taas väliaikaisesti oikein irtoa mitään kirjottamista. Päivät vaan menee samassa harmaassa sumussa kuin aikasemminkin. Oon ollu tässä töissäkin ihan kivan verran, just tuli kuukauden palkkalaskelma ja oon aika iloinen mun pikkupikkupalkastani. Vähän on valoisampaakin tiedossa, kun mut meinataan "ylentää" :DD Itsetunnon kohottamiseks puhun ylentämisestä, vaikka lähinnä työtunteja lisätään ja mulle tullaan opettamaan uusia juttuja. Enemmän töitä, vähemmän koulua... sitähän minä halusin. Jännittää kylläkin vähän, kun.. noh... töissä vaan aina jännittää. Oon ihan hirvee jännittämään nykyään. Huomiset työtkin jännittää aika paljon, vaikka oonhan minä siellä käyny jo kohta 7 kk. Pelkään etten oo tarpeeks hyvä tai teen jonkun typerän virheen. Mitään henkipois-virhettä ei oo aikasemminkaan tapahtunu, joten tuskin mitään niin kamalaa tulee tapahtumaankaan mutten saa pois tätä tunnetta.

Joulu on onneks ohi ja kohta on uusi vuosikin, huh. Ostin tähtisädetikkuja tänään ja nyt ei tarvii kun ootella jotain näpäkkää kaatosadetta että pääsee kunnolla tunnelmaan. Heiii! On muuten ollu aika hyvä jakso karkkien kanssa tää joulun aika kun kotosalla saanu paistatella. En oo syöny paljoakaan karkkeja pitkiin aikoihin. Tosin "pitkiin aikoihin" saattaa tarkottaa mulla just ja just yli 24 tunnin taukoa. No joo, mutta oikeesti ei niitä oo kovinkaan paljon uponnu kun ei ite osta, eikä muualtakaan saa.

Enempää ei nyt irtoo taas...

Toivon tätä sulle: kuole kuole!

Jouluaattona meinasin tulla kirjottamaan pitkän valituksen siitä kuinka vihaan joulua, inhoan niitä kaikkia kliseitä ja joulutapoja ja lauluja ja no ihan kaikkea. Joulu on onneks nyt ohi, mutta sitten löytyis valitusta itsestä ja siitä etten edelleenkään löydä itteeni, kiinnostuksen kohteita, eikä mikään oo hauskaa ja lässynlässyn! En jaksa. Näin jouluna Tarzaninkin ja se olikin kuumempi kun muistelinkaan. Sitten muistin, että piti laihduttaa ennen kuin seuraavan kerran sen nään ja hitot kun olin lihavampi kuin koskaan. Nyt riittää!! Oon niin lässyttäjä ja yks iso tekosyy itsekin, että vihaks pistää. Edelleen mielessä pyörii ensi kausi ja ajatus siitä, että ensi (jalis)kauden alussa olisin kymmenen kiloa kevyempi kuin nyt. Ärsytää kuinka monta kertaa oon itelleni lupaillu vaikka mitä, mutta ikinä ei oo mitää tapahtunu. Viime keväänä kylläkin pudotin jo melkein sen viis kiloa, mutta tässä ne on taas leuan alla kaikki! 125 päivää ennen toukokuuta ja parempi olis sillon olla tikissä, saatana. En tiedä tuleeko tästäkään ikinä mitään, koska aina kun jotain yritän niin se pitäis sitten tehdä täysillä. Toisin sanoen jos liikun, en myöskään syö. Mutta jos en saa itteeni liikkeelle, siitä tuleekin yhtäkkiä lupa syödä. 2,5 kg kuukaudessa ei pitäs olla mahdoton tehtävä.

Kuole läski, kuole!!

Trouble is a friend

Vaikka alamäki jatkuu ja itku tulee kohta, niin en pysty kuin nauramaan itelleni. Oon niin säälittävä, että ihan huvittaa :DD Kaikki kolme kurssia, joiden tentit tein tässä ennen joulua, reputin (ei ollu ees yllätys). Heihei 16 opintopistettä! Ja uusintoja odotellessa. Tekis mieli lopettaa tuo kakka, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja. En pysty elättämään itteeni noilla vähäisillä töillä. Työtilanne on muutenkin niin huono, etten uskalla lopettaa koulua ja alkaa etsiä lisää töitä. Jos en niitä saa niin sitten ollaankin kusessa. Samaan aikaan en kuitenkaan kykene motivoimaan, enkä pakottamaankaan itteeni opiskelemaan noiden kurssien sisältöä kun ne ei mua ollenkaan kiinnosta. En tiedä mikä sitten kiinnostais (edellisiin viitaten: kaikki muu on paskaa paitsi kusi...). Toisaalta taas jos mulla olis joku mielekäs vaihtoehto ensi vuoden (ja koko tulevaisuuden) ammatinvalinnalle, oon melko varma, että näistä matikan ja fysiikan opiskeluista olis todellakin hyötyä. En kuitenkaan tiedä mikä kiinnostais, joten en voi silläkään motivoida itteeni yhtään. Oon ihan umpikujassa räpiköimässä syvässä suossa. Melkein pakko vieläpä ens keväänä koitaa päästä johonkin mielekkääseen paikkaan, kun ne hakusysteemitkin muuttuu jotenkin ja oon käsittäny että tämmösillä jo-korkeakoulupaikan-omaavilla on heikommat mahdollisuudet päästä minnekään. Hauska uusi systeemi, ei onneks aiheta yhtään enempää stressiä, masennusta ja syrjäytymistä.

Olis hemmetin hauskaa olla oikee uraohjus ja toitottaa yliopiston seinät raikuen ettei mulle mikään läpi pääseminen riitä, vaan on todellakin saatava viitonen (eli paras mahdollinen arvonsana). Näitä löytyy tuolta oikeesti useampikin heppu. Tai olis kiva jos olis etes keskiverto ja elää jokseenkin järjestelmällistä elämää, panostaa asioihin joista tykkää. Ei tuo koulukaan nyt niin paljoa aikaa veis etteikö siitä selviäisi ihan hyvin arvosanoin, mutta patalaiskana en jaksa tehdä sitäkään. Tänään tajusin kuinka mun rahatilannekin on aika retuperällä. Jos ei olis syksyllä ollu tätä vähääkään töitä niin tilillä olis varmaan pyöreet nolla euroa.

Huoh, mitä settiä taas. En haluais etes julkasta tätä, mutta kun nyt tuli taas jauhettua niin anto mennä vaan... Ja vielä joulukin tulossa, yök. :DD

Oi mikä ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan

Mun vuorokausi ja vähän enemmänkin on kyllä ollu kertakaikkisen mahtava. Tuntuu niin kuin olisin yhtäkkiä enemmän elossa kuin koskaan. Kaikki alko eilen töissä iltavuorossa (töitä 14-21). Sain koko illan selittää ja korjata kuitteja, jopa edellisiltä päiviltä. En jaksa avautua tarkemmin kuin että tuun hulluks kaikkien hintamuutosten kanssa. Asiakkaat ei ymmärrä, että jos päiväysten takia alennuksessa oleva esim. mansikkajogurttitölkki on alennetulla hinnalla, se ei tarkoita että myös mustikan makuinen jogurtti on samalla hinnalla. Lukekaa niitä hintalappuja, siellä kyllä lukee! Sitten väännellään naamaa kassalle ja valitetaan että tämä kauppa se huijaa, en tule enää ikinä saatana!! Asiakaspalvelu ♥ Sain vielä jotain kummallisia mahan väännöksiä, enkä tienny lentääkö tavara ylä- vai alakautta. Ei siinä kassalla hirveesti juosta vessankaan. En ymmärrä miten selvisin koko illasta kun suu olis pitäny pitää kiinni ja samalla selittää valittaville mutruhuulimmmoille miten ne asiat oikein on...

Ja elämä jatkui töiden jälkeen. Lähdin autolla kaahaamaan vesisateeseen ja ihan hiton liukkaille teille. Matka olis saattanu mennä ihan mallikkaasti, mutta muistin että mun on käytävä ostamassa maitoa huoltoasemalta. No rampilta ylös ja ekaks eessä hirvee loskakasa, johon vauhti tyssäs aika nopeesti. Sen jälkeen kaartuva mutka umpijäisellä tiellä. Painasin vähän jarruja ja samassa tajusin, että vika tikki. Meinas kaide rytistä ja auto saada uusia vauhtiraitoja. Vähän jänskätti seuraava kolmioristeys kun vauhtia oli ihan rutkasti tilanteeseen nähden, kun ei jarruja pysty mutkassa käyttämään. Selvisin jotenkin, mutta seuraavassa unohdinkin noudattaa Stop-merkkiä. Elävänä pääsin lopulta Koloon. Uni vaan ei tullu koko iltana ja menin lopulta kahdelta yöllä nukkamaan. Nukuin ruhtinaaliset viisi tuntia heräillen tunnin ja välillä puolen tunnin välein, koska unessa olin täyttämässä karkkiahyllyä ja siinä hommassa oli jotain häikkää. Toisinaan päätin herätä, koska luulin, ettei herätyskello soi kuitenkaan. Puoliunessa ilman aamupalaa liukastelin kahteen perättäiseen tenttiin, joihin yhteensä luettu ehkä noin tunti kaiken kaikkiaan. Semmonen kiva perskutina, ettei kumpikaan ihan tainnu läpi mennä...

Mieltä ylentävästi sain päivällä vihaisen tekstiviestin (joka lähetetty koko henkilökunnalle) pomolta, koska töissä oli tehty joku suurempi virhe ja nyt on kaikki vihaisia. Ärsytti, koska kassatyttönä mulla ei oikein ollu vaikutusvaltaa siihen asiaan. Ootan ihan tosi innoissani huomista aamuvuoroa..not. Koko ihanan vuorokauden kruunasi illan reenit, jossa yritin harjoittaa käsipalloa useampaan otteeseen jalkojen vaivaamisen sijaan ja potkasin muutaman kerran tyhjää (11 vuoden kokemuksella tyhjän potkiminen on aika tavallista...ööö...), kuntokin loppu yllättävästi vaikka oli aika rennot reenit. Lopulta mun tuulihousutkin oli varastettu pukukopista ja kävelin pitkin kaupunkia shortseilla. Elämä on hyvä.

Joulumuna

Ei jestas. En oo ikinä kuvitellukkaan, että jouluna myytäis munia kaupassa. Suklaajoulumuna, joulusuklaamuna, suklaamunajoulu. Jos pääsiäisenä munia jakaa pääsiäispupu, niin eikai se nyt jouluna sitä tee ja tule pukin reviirille? Vai onko nää sitten ihan pukin omat munat? Ei suklaamunat kuulu jouluun, joten kinder mene pois saastuttamasta ihmisten mieliä.

Mulla on huomenna tentti, eikä voi vähempätä kiinnostaa. Voi jestas pitäs taas laskeskella, että saan tarpeeks opintopisteitä. Siitä hommasta en tykkää myöskään yhtään. Lasken mieluummin mun kuukauden palkkaa. Se on hauskaa :) En taia jaksaa edes avata kurssimateriaalia tänään, huomenna se ei enää kannata. Joten taidan ihan suosiolla ottaa tästä kurssista hylsyn ja mennä yleiseen tenttiin. Muutenkin pitäs ne täydet vetästä, kun en oo mikään hirveen aktiivinen ollu noissa muissa pisteitä kerryttävissä töissä. Tekis mieli lopettaa tää koulu tähän jouluun, mutta en saa tarpeeks töitä niin en selviä. Pakko kärvistella vielä neljä/viis kuukautta ens vuoden puolella ja sitten ei meikäläistä enää siellä nähdä!

Tämmöstä pientä nysävalittamista tällä kertaa................. Oli mulla joku hieno suunnitelma kirjottaa jostain hyvästä aiheesta, mutta sitten kaikki vaan unohtu ja ajattelin valittaa :D:D

Siunattu hulluus suonissani juoksee, joku mua kutsuu luokseen

Reasons to lose weight:

Ihan vaan muistutuksena itselleni. Paino on tippunu muutaman kilon ihan syyttä. Se voi johtua viime viikolla hyvin menneistä reeneistä, siitä etten oo ehtiny syömään kunnon ruokaa (huoh, mutta silti aikaa löytyy herkuille), etten eilen syönyt paljoakaan ja ilta venyi muutenkin aika pitkälle. En sitten kolmen aikaan yöllä enää jaksanu miettiä ruokaa, enkä kyllä aamullakaan :DD En muista yhtään mitä on tullu lörpöteltyä tänne, mutta lörpöttelenpä samoja asioita uudestaan kun ei kiinnosta yhtään lukea omia kirjotuksia taaksepäin :D Mutta ajattelin jo mielestäni erittäin viisaasti tulevaisuutta ja päätin, että sitten kun huhtikuun lopussa (?) meillä alkaa kausi, niin meinasin painaa sen 60 kg. Olis vähän helpompi kantaa itteensä ja juokseminenkin olis ihan hauska juttu. Yleisesti ottaenhan nää mun päätökset on ollu aika kestäviä, että varmaan tästäkin saahaan yks uus menestystarina lisää ja voisin jo suunnitella itelleni jotain kivaa pikku palkintoa tulevasta saavutuksesta. Tästä on ainakin ihan hyvä alottaa näin karkkipaperit tuossa nenän eessä ja siis alotan kunnon dieetin heti kun vaan saan nuo loputkin imastua. Tiiättehän, niiku puhtaalta pöydältä...mitä. Joo ei tästä sen enempää. Kiva viikko tulossa hei kun ei oo enää luentoja, vaan hauskaa tentteihin lukemista. Innostaa ihan hulluna, varsinkin kun yks kurssi on käytännössä jo reputettu. Hauska kun pitäs saaha ens viikon tentistä täydet päästäkseen siitä läpi. Juu ei tuu tapahtumaan :D Tunnen itteni vastuulliseksi opiskelijaksi.

Hehheh, ei tässä muuta. Töihin illaksi jouuu! ja kaksinkertainen palkkarakkaus.

Huomaan hokevani, et kuka mä luulen olevani

Minulla on viimein joku pieni vainu tulevaisuudesta. Saatan tietää mitä halua opiskella, jiuuh! Tosin tän päähänpiston kanssa on ollu vähän on-offia kun kerkeen päivässä muuttaa niin monta kertaa mieltäni, että kai se on vähän niiku sama heittää tääki idea kaivoon. Se vaatis toiselle puolelle Suomea muuton, kaikkien ihmisten jättämisen tänne, harrastuksen jättämisen just kun oon parit viime treenit ollu ihan liekeissä. Painan viis kiloa enemmän kun kesällä ja marraskuun alussa olo oli kun makaronilla ja tuntu niiku joka puolella olis joku irtopala joka vaan raahautuis mukana. En tiiä mitä tässä on tapahtunu, mutta energiaa on ollu viime viikosta lähtien enemmän kun Duracell-pupulla konsanaan!! Ja reenien tuloskin on ollu sen mukanen, siellä on ollu ihan kivaakin vaikka viime vuosina oon lähinnä kironnu reenit alimpaan helvetiin.

Hauskaa kun jollain alueella menee hyvin ja samaan aikaan jollain toisella alueella erittäin huonosti. En jaksa keskittyä kouluun ollenkaan ja yks kurssi on jo periaatteessa menny niin huonosti, ettei oo mitään mahdollisuutta päästä läpi :D Toiset kurssit menee miten menee, taas varmaan rimaa hipoen. Mutta en jaksa ainakaan ottaa stressiä, niiku jotkut hikarit samoilla kursseilla. Edelleen mennään samalla ajatuksella, että kyllä se elämä jonnekkin heittää. Syöminenkin on ihan hanurista. Tänään oon syöny 4 fazerin suklaapatukkaa, 2 kismettiä, 2 laatikkoa salminakkeja ja 6 kinderin maxi-patukkaa. Huoh 456 g taas kerran. Elimistö yrittää kyllä pistää vastaan, kun tänääkin koulusta koloon kävellessä mahaan koski niin älyttömästi ja sain pitkään yrittää rauhotella sitä. Vois ihan läpällä alottaa karkkilakon. Muistasin sen just just vielä aamulla, mutta siihen se sitten jäiskin. Pitää löytää joku keino rajottamiseen. Mulla on kylläkin vaan kaks vaihtoehtoo: joko aina maha täyteen karkkia tai sitten ei yhtään mitään. Nyt ei oo mulla ainakaan hallussa yhtään karkkia, niin olis aika hyvä alottaa. Muutaman kilon kun nyt aluks tiristäs pois niin olis jo helpompi hengittää, ainaki niissä työhousuissa...