Painin maailmanmestaruuskilpailut 1998

Eilen mulle sanottiin töissä, että oon Krista Kososen kaksoisolento. Kotona katoin peiliin ja toivoin näkeväni siellä Kososen, mutta en nähnytkään. Mikä meni pieleen? Se äijä sano nähneensä Krista Kososen läheltä ja eilen minut läheltä ja meillä on kuulemma ihan samanlaiset silmät. Joko sillä tyypillä oli käsitteet hukassa: silmät ei ole koko naama tai sitten se oli sokea. Tai se on nyt sekottanu ne Taxfree-tyypit ja Sika Vainolat sun muut. Googlasin sen verran, että pituutta Kristalla on 178 cm ja painoa 68kg. Vaikka tässä nyt ei mallinmittoja vertailtukaan niin miksi näytän silti niin paljon lihavemmalta vain kolme senttiä lyhyempänä? Ainakin tisseihin vois mennä pari kiloa, jos sellaset olis. Mulla on tissit sulautunu reisiin, vähän alempana siis kuin normaalisti. Sitä se on kun painovoima alkaa vaikuttaa ja tissit valuu. Mulla alko vaikuttaa painovoimat niin aikaseen, ettei ne rasvat kerenny olla oikeella paikallaan ollenkaan.

Tää äijä, jonka nimeä en muista...

vai Yossu (??)

Oon limainen ja suomuinen ja mun olo on väkivaltainen

Vedän jumbo-pussia panttereita ja tekee ihan hirveesti mieli maitoa jokaisen salmiakin jälkeen. Tästä pussista löyty sokeripala, joka oli pala pelkkää sokeria. Tunnen itteni viisaaks varsinkin kun kirjoittelen viikon välein ja sitten kerron jotain hyvinkin jännää heti aloituksessa. En muuten oo varma onko se palasokeria, vaikka olikin sokeripala. Tällä viikolla vedin yhtenä päivänä neljä pingviini-räpylää. Ne on taivaallisia. Kerrankin jäätelö, jonka jäätelöosa on kunnon kermajäätelön tuntuista, pehmyttä huttua ja toivon mukaan rasvaista :D Kolme toffeeta ja yks banaani. Siitä banaanista en juurikaan välittäny, mutta toffee oli ihan hyvä. Oon päässy taas kunnolla mättämään ja se näkyy ja tuntuu. Sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot, enkä päässy etes maijaan istumaan vaan kioskityylillä mulle kirjotettiin sakot ikkunasta. Täytyy sanoa, että olisin mielelläni istunut poliisiauton takaosassa varsinkin nuoremman konstaapelin kanssa, oli ihan kivat geenit sillä. Hämmentävää oli, että ajan lähes joka päivä autolla, mutta sakot saan kun ajan tänä keväänä toista kertaa moottoripyörällä. Karma. 

Kannattaa kirjoittaa kaikki asiat yhteen pötkään niin ne saa kivasti liitettyä toisiinsa. Huomasitteko, että ylensyöminen näkyi elämässäni ylinpeussakkoina? Superfood? Jopa äiti ehdotti mulle tänään karkkilakkoa, vaikka oon koittanut syödä piilossa.

Pakastan mummoni, lennän luoksesi

Nonniin. Taas sama kirjottamisen vaikeus ku ennenkin. En tee muuta kuin töitä tai siltä ainakin tuntuu. Viime viikolla oli kevyet 42 tuntia töitä, vaikka se enimmäisraja tai joku on 37,5 h. Yks vapaapäivä oli ja sekin meni pelatessa vähän jalkapalloa ja reissatessa. Ihan niiku palkaton työpäivä. Oon vähän masentunu kun on niin paljon töitä ja sitten kun tämmönen typerä toukokuu-kesä tuli. Olis vaan ollu kylmä, vastahan täällä oli pakkasta yöllä! Koko ajan hiki ja jano. Laskin kuukauden työtunnit ja nyt pitäs tulla ihan mukava palkka, ellei verottajat keksi enää pistää omaan taskuun matkalla. Toivon, että on enää kolme kuukautta töitä ja sitten viimein loppuu. Hauska, että jo viime kesän aikana laskin päiviä työn loppuun. Kesä-heinäkuun vaihteessa ajattelin, että kyllä kestän vielä kuukauden. Sitten olinkin vielä elokuun ja sen kuukauden lopussa juhlin, että nyt loppuu, mutta kävikin niin että olin viikonlopputyöntekijä ja tammikuussa jäin kokopäiväisesti töihin. Siitä asti oon laskenu kuukausia. Kahdeksan kuukautta, yäk. Onneks enää reilu kolme jäljellä. Pakko tiristää niissä pääsykokeissa kaikki irti ja päästä sinne kouluun, niin pääsee töistä eroon :D Jos jään tänne niin löydän itteni taas opiskelijatyöntekijänä, en jaksa enää yhtään. Tekis mieli lopettaa nyt heti, mutta olisin aika älyttömän tyhmä. Tulis vielä tylsempää ja sitten kun yrittäsin uusia töitä ettiä niin lonnisin varmaan kaks vuotta tyhjän päällä jos sittenkään nappais. Saattaisin ruveta siinä ajassa jo puistokemistiks.

Näin mielenkiintoista tänään. Tästä kesästä saattaa tulla hyvinkin levoton... Nyt pistän naamaan vähän maalia, siivoan hiukan ja lähden taas tojottamaan hymy perseessä kassalle. Saatan tänään näyttää tältä...

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Kärsin ähkystä. Oon juonu tän päivän pelkästään kaakaota eli oikeesti maitoa ja se alkaa tuntua. Oon vähän kipeä ja koitan irrottaa limaa kaakaolla, jou. Pieni maitoähky (ja hirvee kuumakaakaohiki) ei nyt oikeesti haittaa yhtään kun verisuonet pullistelee tuon hiton partanaisen takia. Joku Euroviisumuija saa koko maailman varpailleen ja kaikki tasa-arvohinttarit kihisee innoissaan. Mitä täällä tapahtuu? Kaikki menee ihan yli. En oikeesti tiedä, että onko se esiintyjä nyt mies vai nainen, onko se käyny jotain operaatioita, onko sillä tarkotus olla niiku nainen vai mitä? Keskustelupalstoista ei saa mitään selvää kun kaikki paahtaa samaa mantraa miten ihmiset voi olla näin suvaitsemattomia, mutta onneksi minä olen aina ah niin suvaitsevainen. Rasittavin lause on kunnon kukkahattujen : Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Pitääkö aina olla suu vaahdossa selittämässä suvaitsevaisuudesta? Onhan se nyt nykyään vähän kumma homma, että miestä ja naista ei enää erota toisistaan? Kohta meillä on täällä van yksi sukupuoli ja sitten parit heittää kolikkoa että kumpi meistä aikoo synnyttää. Samaan soppaan heitetään homokeskustelut ja kehitysvammaiset ja meitsiltä palaa käämit. Minulle on ihan yks ja sama kuka voittaa laulukilpailut, kuka on kenenkin kanssa yhdessä ja mitä vielä. Mutta se ottaa päähän, että kaikesta hämmästelystä on tehtävä niin suuri numero. Siis oumai venäläiset on ihan sekaisin kun sillä naisella olikin parta! Ja todellisuudessa siellä on ollu vaan joku Putin ihan pärinöissään parin muun ison herran kanssa ja päättäny olla näyttämättä telkkarista sellasta sontaa, jota sitten ovat kuitenkin oikeen käden kanssa kahdestaan katelleet... Sitten tulee se puolustelu vaihe, jota vihaan ehkä vielä enemmän. Siinä ollaan hirttämässä näitä vastustelijoita ja kaikki "munmielestähänonrohkea"-tyypit pätee nokka pystyssä, että "sä tartteet hoitoa". Shaibaa sanon minä, ei kiinnosta.

Oli kyllä suht erikoinen päivä töissäkin. Heti kun menin kassalle sain yhdeltä ihan hemmetin ärsyttävältä (ja likaiselta) vanhalta äijältä kommentin "ompa kaunis tyttö". Se toistelee sitä aina kun se käy. Pyörittelen vaan silmiä kun se tyyppi on sekasin. Sitten vakiospuge alkaa selittämään, että meistä tulee vielä pari ja sitten tehdään lapsia, sweeeet. Ihan kiva. Minä vaan myötäilin, että joopajoo. Illan viimeisenä hitaana joku viiskympinen maajussi tunnustaa lievässä humalassa ihastustaan minulle ja kysyy josko lähtisin sen matkaan. Töksäytin, että no en kyllä lähde. Tyyppi totes vaan, että no ei ne rakkaudet aina kohtaa ja lähti kaljalavan kanssa pihalle. Nyt kuuntelen Bäkkäreitä ja ihmettelen miks ne oikeet tyypit ei koskaan tule tuolla lailla. Kaikki on vanhoja kännisiä ukon käppänöitä. On pari tyyppiä joiden eessä tekis mieli vaan levittää kädet ja huutaa että tässä mä nyt olisin! Mutta ku ei niin ei :D

Prinsessaa vituttaa taas

Ostin sitten karkkia jälleen. Eipä oo pitkään aikaan ollu näin läski olo. Jestas sentään kun oikein kumpuaa sellanen ihrainen olo, vähän niiku olis ihastunut, mutta se ihastumisen tunne on niiku läskiyden tunne. Se ottaa jotenkin samalla tavalla vallan tuolla tunne puolella. En tiedä voiko ihastumista ja läskiyttä kutsua tunteiksi samalla mittarilla. Jännä se, että kyllähän voin sanoa että piimä tuntuu pehmeältä, mutta se ei ookaan samanlainen tunne vaikka molemmat tuntuu. Viime aikoina läski on tuntunut lähinnä samanlaiselta piimä-tunteelta, mutta tänään se oli tuommonen syvä tunne... Rasitan taas aivojani liikaa tällä turhanpäiväisellä pohdiskelulla. Heti kun olin vetänyt sen karkkipussin, muutuin sisäisesti ja ulkoisesti läskiksi ja minusta tuli kömpelö. Reeneissä potkaisin maata jo kolmannen kerran viikon sisällä ja nilkassa tuntuu oikein muikealta. Onnistuin astumaan toverin kantapään päälle ja toinen nilkka otti kummallista osumaa siinä, vaikka itseasiassa se toveri kärsi vähän pahemmin. Tällä hetkellä puristelen kaksoisleukaani, ihan kuin heltta olis kasvanut...

Oon nyt parina päivänä miettiny mun unelmien miestä. Juu ehkä kälyn kysymys ihastuksista sai mut vähän miettimään, että vihjailikohan se? Onko mulla muka joku kiire etsiä joku köriläs tuohon rinnalle? Väittikö se jopa, että kannattais vähän fiksata tätä naamaa niin alkais miehiä tulla, mitä? :D No minäpä aloin tuumasta toimeen ja tein muutaman nettitestin googlettamalla ensin : Millainen mies minulle sopii? Kannattaa muuten kokeilla. Sain testeistä itseasiassa juuri sellaisen vastauksen kun olin kuvitellutkin, mutta nyt sain jopa ammatit, joista varsinkin yksi nousi ylite muiden: rekkamies. Ei liene ainakaan yllätys, kun taisin jokunen aika sitten mesota rekkamiesten puolesta toisten blogissa (Sori vaan Anna :DD) Eipä voi olla miehekkäämpää ammattia kuin rekkamies. Joka huoltoasemalla lihis ja joka toisella makkaraperunat... eiku. Minun miehen pitää olla mies, eikä mikään hintahtava hiirulainen. Raakaa voimaa, pientä jääräpäisyyttä ja työpäivän jälkeen likaiset vaatteet. Miehen kuuluu tietää autoista enemmän kuin minun. En kestä jos mies ei osaa hommailla autojen tai muiden koneiden kanssa enempää kuin minkä vähän minä osaan. Pienet remontit kotona pitää hoitua, ei ammattilaisen ottein mutta tee-se-itse-asenteella. Mitä ulkonäköön tulee, niin muistaa käydä suihkussa, eikä käännä alushousuja ympäri seuraavaa päivää varten, leveät hartiat ja pieni kaljamaha, pidempi kuin minä. Kuolen jos äijä tietää jotain esimerkiks muotimerkeistä, viineistä tai jostain muotijutuista, joista ite oon ihan pihalla. Eniten kauhua herättävä ammatti on sisustussuunnittelija (hintti :D)

Koska minulla on nimifetissi (mitä nyt Poika, Lätkäjätkä ja Tarzan oli aikanaan kaikki samannimisiä :DD) niin hommahan helpottuu. Täytyy vaan saada lista kaikista Suomen rekkakuskeista, joilla on tietty nimi. Sen lisäks voin rajata vähän asumisalueita sen mukaan mitä tietyn alueen ihmisistä tiedän. Esimerkiks helsinkiläinen (anteeks, en tykkää rasismista...enkä helsinkiläisistä :D) slangia puhuva juippi saattais jäädä huomioimatta, ihan vaan sen takia etten kestäis sitä puhetyyliä. Ei mitään helsinkiläisiä vastaan, mutta en vaan yleensä jaksa kuunnella niitä. Ei olis pitäny sanoa tuota. Hirsipuu odottaa jos Suomi ei nyt halkee kehäkolmosen kohdalta kahteen palaan. Ei tarvii ottaa henkilökohtaisesti ja kulkee pesäpallomailan kanssa kadulla. Noni moimoi vain toverit! :D

Luurangot nousee haudoistaan, Keinonen vapautuu raudoistaan

Eilen tuli pääsykoekutsu. Oumai se on koko ajan lähempänä ja oon lukenu vaan ihan vähäsen. Oon onneks harjotellu muutamilla vanhoilla pääsykokeilla ja niiden perusteella olisin ollut niukinnaukin sisällä ykkösvaihtoehdossani. Se ei riitä, on pakko olla varmasti sisällä. Onneks valintakoe on valtakunnallinen ja saan suorittaa sen kotipaikkakunnalla. Kotikenttäetu! En oo kertonu mun urasuunnitelmista kun vaan äipälle, toiselle isoveljelle ja iskälle (joka on jo unohtanut koko jutun...) Koitan olla mahdollisimman hiljaa näistä asioista nyt, ettei kukaan pääse kuvittelemaan mitään. Muuten alkaa liikkumaan kaikki huhut, että siitä tytöstä tulee juristi!! Ja sitten syksyllä kulissi valahtaa ja kaikki puhuu vaan, että niin eihän se edes päässytkään siihen kouluun, hahhahaa. Onneks en oo oikeesti juristihommia hakemassa, se vaan tuli ekana mieleen. Minunlaisteni lusmujen on haettava sellasiin paikkoihin, joihin voi oikeesti päästä eikä haikailla minkään turhan "suuren" ammatin perään :D

Istuin tänään noin kuusi tuntia auton kyydissä ja kolme niistä kadestaan tulevan kälyn kanssa, jos nyt siitä voi leikillisesti tuota nimeä käyttää.... isoveljen tyttöystävä. Välillä teki mieli hakata päätä seinään kun siinä mietin miten ihmeessä oon ajautunut samaan pikku koppiin sen kanssa. Aivan liikaa kysymyksiä, joista ei kiinnosta keskustella. Ylemmän koulukestelun (josta luonnollisesti vaikenin) jälkeen sain suoria kysymyksiä siitä, että minne haluaisin isona asettua asumaan ja mm. keneen olen ihastunut. Tietäs vaan mun sosiaalisen elämän tason tällä hetkellä... Kysymystä hän perusteli sillä etten kuitenkaan kotona puhu kenellekään. Ketä kiinnostaa avautua, yäk. Ärsyttää ihmiset, jotka oon liian kiinnostuneita toisten elämästä. Vaikea selittää varsinkaan tähän aikaan illasta, että mikä hiertää sellasissa ihmisissä. Mutta jos hän kertoo kotonaan tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa perheen tyypit huutaa toisilleen ja sitten alkaa vertaamaan sitä minun perheeni tapaan vaieta asioista, niin alkaa tulla jo liian lähelle reviirin rajaa. Hänen mielestään meillä ongelmia ei ole, koska niistä ei osata puhua. Kiitos, mutta voit viisauksinesi häipyä vittuun.

Yleensä kun kirjoitan näitä juttujani tänne, kirjoitan kaiken putkeen mitä vaan mieleen tulee. Sitten keksin jonkun otsikon koko roskalle, useimmiten kuunnellun musiikin sanoista ja sitten kattelen we heart itistä kuvia ja liitän sen tänne. Lopuks katson esikatselua ja mietin mitä hittoa taas kirjotin ja miten nää kaikki palaset liittyy yhteen. Totean että vittu mitä paskaa, painan julkaise nappia ja yrtiän unohtaa. Toimii! :D

Kouvolan Dekkaripäivät

Ihan hirveen vaikee taas yrittää mitään kirjottaa, vaikka päässä on miljoona asiaa mistä vois. Sitten on niitä asioita, joista en tiedä uskallanko kertoa enää yhtään. Viime aikoina on alkanu yhä enemmän pelottamaan, että entä jos täällä onkin joku joka minut tuntee. Aiemmin ajattelin, etä ihan sama jos joku tajuaa ja tietää, mutta nyt on vaan alkanu vähän jännittämään. Oon nimenny tänne niin monta uutta ihmistä ja kertonu niiden käyttäytymisestä. Ja eihän tää oo ainut paikka mihin näitä jaan. Oon joillekin tutuillekin selittänyt asioista. On vaan vähän hatara muistikuva siitä mitä oon kenellekin jauhanu. Luultavasti oon kuitenki selittäny yksittäisiä asioita ihmisille, enkä kenellekään menny jauhamaan ihan kaikkea. Olenko siltikään turvassa?

Jatketaan. Naamakirja on nykyään aika helvetti, pelkään mennä sinne koska joku saattaa alkaa juttelemaan. Se ripari-tyyppi alko vappuaattona juttelemaan varmaan tylsyyttään ja seuraavana päivänä toinen vähän tutumpi heppu jutteli. Oikeesti en uskalla kohta enää olla online-tilassa siellä. Oon kuitenki ollu melkein viisi vuotta siellä, mutta vasta tässä vähän ajan sisään oon joutunu käyttämään sitä keskustelua enemmän kuin koko aikana. Ne kekustelut on niin piinaavia, koska vaikka aluks lohkasiskin jotain hyvää sanottavaa ja siitä riittäis juttelua suht pitkällekin niin aina tulee se vaihe, jossa kumpikaan ei enää keksi mitään ja se koko homma kaatuu. Siinä vaiheessa tekis vaan mieli sanoa, että no nyt lähden heihei. Sekin kuulostaa niin tökeröltä, etten ikinä voi tehdä niin.

Nyt oon ihan jäätävässä nuhassa, mutta kohta pitäs mennä pärskimään töihin. Ei kuumetta, ei mitään, vaan tyhjästä nyhjästy nuha. Onneks en oo kokki :D

Ps. Otsikkogeneraattori = wikipedian satunnainen artikkeli. Alkaa ideat loppumaan.