21.5.2014

Pakastan mummoni, lennän luoksesi

Nonniin. Taas sama kirjottamisen vaikeus ku ennenkin. En tee muuta kuin töitä tai siltä ainakin tuntuu. Viime viikolla oli kevyet 42 tuntia töitä, vaikka se enimmäisraja tai joku on 37,5 h. Yks vapaapäivä oli ja sekin meni pelatessa vähän jalkapalloa ja reissatessa. Ihan niiku palkaton työpäivä. Oon vähän masentunu kun on niin paljon töitä ja sitten kun tämmönen typerä toukokuu-kesä tuli. Olis vaan ollu kylmä, vastahan täällä oli pakkasta yöllä! Koko ajan hiki ja jano. Laskin kuukauden työtunnit ja nyt pitäs tulla ihan mukava palkka, ellei verottajat keksi enää pistää omaan taskuun matkalla. Toivon, että on enää kolme kuukautta töitä ja sitten viimein loppuu. Hauska, että jo viime kesän aikana laskin päiviä työn loppuun. Kesä-heinäkuun vaihteessa ajattelin, että kyllä kestän vielä kuukauden. Sitten olinkin vielä elokuun ja sen kuukauden lopussa juhlin, että nyt loppuu, mutta kävikin niin että olin viikonlopputyöntekijä ja tammikuussa jäin kokopäiväisesti töihin. Siitä asti oon laskenu kuukausia. Kahdeksan kuukautta, yäk. Onneks enää reilu kolme jäljellä. Pakko tiristää niissä pääsykokeissa kaikki irti ja päästä sinne kouluun, niin pääsee töistä eroon :D Jos jään tänne niin löydän itteni taas opiskelijatyöntekijänä, en jaksa enää yhtään. Tekis mieli lopettaa nyt heti, mutta olisin aika älyttömän tyhmä. Tulis vielä tylsempää ja sitten kun yrittäsin uusia töitä ettiä niin lonnisin varmaan kaks vuotta tyhjän päällä jos sittenkään nappais. Saattaisin ruveta siinä ajassa jo puistokemistiks.

Näin mielenkiintoista tänään. Tästä kesästä saattaa tulla hyvinkin levoton... Nyt pistän naamaan vähän maalia, siivoan hiukan ja lähden taas tojottamaan hymy perseessä kassalle. Saatan tänään näyttää tältä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti