Elämä on ripulia. Kaksi tuntia ja oon taas töissä. Kaks viikkoa ja sitten mulla on viikon loma. Siitä kaks viikkoa ja lähen vetämään sieltä. Yhteensä viisi viikkoa odottelua. En jaksais oikein odottaa, mutta rahaa on vielä tienattava. Sen verran korkeilta näyttää nuo ensi syksynä odottavat vuokrat, vaikka ei sitä kämppääkään vielä ole. Metsästän yksiötä huonolla menestyksellä, mutta soluun en halua. Oon liian diiva, enkä kestä muita tuntemattomia ihmisiä saman oven takana, heh ja huoh. On vähän masentavaa ajatella syksyä. Oon kyllä hyvinkin innoissani, pääsen täältä pois. Halusin jo vuosi sitten keväällä pois, mutta eihän tämmönen räkänokka mihinkään lähde. Nyt kun se meinaa tapahtua, ei haluaisikaan lähteä. Kesä on kotipaikkakunnalla niin mukava, mutta tiedän että jo syksyllä alkais alamäki jos jäisin. Lähinnä syömisten kanssa alamäki niin kuin viime syksynäkin. On nytkin ollu taas vähän ongelmia. Paino noussut vähän ja vaikee rajoittaa syömistä. Pitäis laihduttaa. Enää kuukaus ja kaks viikkoa tai jotain kunnes koulu alkaa. Ei tartteis pyöriä paikalle. Liikkumisongelmat olis hoidettu läskinä. Ei tartteis kun asettua pitkälleen makaamaan ja kääntää kylkeä niin olis jo toisella puolella Suomea. Taas tämmöstä sekavaa huttua, koitetaan kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti