Tilanne on hallinnassa, ei mittään hättää

Huijasin. Ei todellakaan ole hallinnassa minulla nyt yhtään mikään. Kaikki on paskaa paitsi kusi, ja sekin venäjällä... Syön huonosti, se ahdistaa, jätän syömättä jonka jälkeen nälissäni vedän munkkeja ja karkkia kunnes alkaa turvottavamaan joka suuntaan ja ahdistun taas. Sain syömisen kuntoon viime viikolla kotikotona, mutta tänne palaaminen  toi kaikki samat ongelmat takaisin. Oonko syöny tällä viikolla oikeata ruokaa? Olen... kerran. Sekin oli kerran koululounas. Tunnen kuinka rasva hymyilee ja se minua kovin kuvottaa. Saisivat jo pidettyä paikalliset sen treenitaukonsa, että minä pääsisin pelaamaan jalista, enkä lihois näin paljon.

Sen sijaan syyslomalla kotikotona musta alko tuntumaan etten kuulu tällä hetkellä oikein millekään paikkakunnalle. Kotikaverit tuntu aika etäisiltä. Joo, ei olla pidetty sen kummempaa yhteyttä mitä nyt whatsappissa juteltu, mutta jotenki en päässy enää niin hyvin sisälle niiden toimintaan. Mukana menossa olin kyllä, mutta tuntu jotenki laimeelta. En tiiä mistä se johtu. Yleensä aina on ollut hirveen kivaa. Onko tää erilleen kasvamista vai oliko huono ilta muuten vai oliko se ilta ihan oikeesti aivan paska? Viikon jälkeen tulin takasin länteen ja olin täälläkin sen maanantain ihan hukassa. Kaikki tuntu vieraalta ja ahdistavalta, mutta sitten se tasoittui ja nyt on vasta torstai ja mulla on taas sellanen olo, että tänne minä kuulun.

Tällä paikalla on mulle myös huonoja vaikutuksia. Oon alkanu miettimään paljon asioita, mikä on johtanut mutinapohtimiseen ja mietin jotain ihan hiton turhia juttuja. En tarkota mitään, että mietin mitä toiset ajattelee ja muuta shaibaa. Ei, vaan oon alkanu miettiä jotain muovipussien valmistamista, sen sisältämiä ainesosamääriä ja kuinkakohan paljon muovipusseja valmistetaan päivässä ja muuta vastaavaa. Jou! Sitten yksikseni laskeskelen ja mietiskelen asioita ääneen ja muut pitää mua ihan kajahtaneena. Mielenterveyteni järkkyy, tahdon kotiin.