Typerä nainen, ei siivoaminen mitän auta

Musta tulee absolutisti tästä hetkestä lähtien. Kännissä avautuminen, syömisestä avautuminen.... Pojat katto mua silmät pyöreenä, että mitä vittua tuo selittää ja porukan tyttö samaistuu. Ainoot ihmiset joille oon mitään koskaan kertonu. Vittu, että voi vituttaa. Olisin vaan pitänyt turpani kiinni. Toisaalta ne tyypit sai mitä halus. Niillä oli jossain vaiheessa tarkotuskin juottaa mut niin känniin, että ne sais musta jotain tietoja irti. Oon kuulemma kertonut itestäni liian vähän. Noh, rakkauselämästä vaikenin (luojan kiitos!!), mutta sitten hölötin kaikesta muusta paskasta senkin edestä. Tuli taas semmonen olo, että nyt on puhuttu ja ihan vitusti liikaa. Ja niin onki. Elämäni noloin ilta. Ei enää ikinä. Tänä aamuna sitten siivosin ja imuroinkin ihan vauhkona. Ei vienyt mun vitutusta pois. Vitun piisamirotta oli oikeessa.

Löysästi pakattu

Nyt äkkiä kirjottamaan jotain. Pakotan itteni kirjottamaan vähintään viikon välein, ettei tule mitään hirvittävän pitkiä taukoja ja tyhjän paperin kauhua. Tein viikonloppuna pikavisiitin kotikotiin, joka oli kyllä niin turha reissu ettei taas mitään rajaa. Kävin periaatteessa vaan siellä nukkumassa univelkoja pois ja sitten ajoin takaisin tänne keräämään univelkoja kirjoittamalla keskellä yötä. On tässä kyllä ollu tekemistä kun yritin äsken monta tuntia miettiä miten voin hienovaraisesti ja kohteliaasti, mutta jyrkästi torjua ihmisen, jota en oikeesti edes tunne. Höpötin sille jotain käsittämätöntä tekstiä pari viikkoa sitten opiskelijabileissä hilpeässä nousuhumalassa. Ei ole torjuminenkaan helppoa, kun ei halua töykeäksi ruveta. Onnistuin kuitenkin mielestäni ihan hyvin, vaikka sen jälkeen se onkin ollu iha hiljaa...ups. Alan kulkemaan paperipussi päässä tai jotain.

Tein tänään ekaa kertaa elämässäni lasagnea ja siitä tuli harvinaisen mielenkiintoista sotkua. Oon hyvin tyytyväinen lopputulokseen, mutta joku mulla meni pieleen sen päällisen kanssa, tai "juustokastikkeen". Sisältä se mössö oli ihan asiallisen näköstä, mutta päällä siinä on joku ihme lieju joka on vähintäänkin epämiellyttävän näköistä ja makuista :D Kotona asuminen olis kyllä niin parasta kun mamma tekis kaikki ruoat ja ne maistuu aina hyviltä.

Painoin muuten tänään illalla taas ihan vitusti enemmän kuin pitkiin aikoihin. Voi saatana. En tiiä mitä pitäs ajatella. Varmaan vähemmän ruokaa ja enemmän urheilua. Opiskelijalla ei pitäis olla rahaa edes syödä, mutta jotenki tää opiskelijaelämä tuntuu vaan lihottavan. Hittolainen. Ei tässä taas muuta. Jotenkin sekavaa tää teksti taas, mutta kyllä tää tästä...

Häntä ei kiinnosta sun vitsis, ainoo mikä motivoi on bitches

Tsädääm, täällä jälleen. Kyllä oma rauha on tehnyt ihan hyvää taas välillä, mutta vissiin tuo joululoma ei tehny niinkään hyvää mulle. Oon ollu kunnon suurisuu ja tässä on tullu hölötettyä millon mitäkin turhanpäiväistä ihan liikaa kavereille ja välillä tuntemattomillekin. Vaikka pitäis ehkä nolottaa, niin päätin ettei tässä höpötykselleen mitään enää voi joten en jaksa vaivata päätäni turhaan häpeämällä. Tämän vuoden ekojen opiskelijabileiden jälkeen oon kärsiny hirveää väsymystä ja jotenkin sekavaa olotilaa, enkä keksi siihen syytä. Kolme päivää on kulunut ihan ulapalla omassa päässäni ja jotenkin vaikea saada yhteyttä omaan kroppaan ja mieleen. Kahtena yönä peräkkäin oon nukkunut kellon ympäri ja on ollu vaikea päästä sängystä ylös. Oon koittanu urheilla ja kävin jopa ylimääräisen kerran kylmässä suihkussa, jotta heräisin mutta ei auta yhtään. Epäilin jo jossain vaiheessa olevani aineissa, mutta se ei nyt kyllä ihan pitäis paikkaansa. Toisaalta oon potenu pientä masennusta, koska miehet (mitä paskaa?). Välillä mietin mitä vittua miesten päässä oikein liikkuu ja oon todennu, että jos siellä joskus sattumalta jotain liikkuu niin pelkkää panemista ne ajattelee. Joo, haistakaa ripuli.

Toisaalta saan siitä taas vähän lisäpontta laihdutukseen, jota pitäiskin ehdottomasti tässä tehostaa. Muistutan kaikkia että tässähän nyt mennään tätä vuoden parasta laihdutusohjelma-aikaa, kun viime torstaina alkoi Rakas-pullukka ja ensiviikolla Jutta. Oon muutenki nyt innostunu kattomaan kaikkea turhaa telkkarista, kuten Sinkkulaiva, Mummomafia ja se hemmetin Ensi treffit alttarilla. Sitten kaikki Rakkauden Insinöörit-dokkarit yms. on katottu kans. Pitäs varmaan keskittää energiat vaikka opiskeluun ja unohtaa tommonen turha, minua kehittämätön ohjelmien katselu. Välillä mietin, että liikkuukohan mullakaan päässä muuta kuin silmät :D

Ei kiitos, mä oon lopettanu

Vaikka kuinka huokailette siellä kuinka se yks rasvapallo on kaikkien onneks viimeinkin tajunnu lopettaa sen kitisemisen, niin eipä hätiä mitiä. Hengissä kuulkaas ollaan ja oikein kunnon tuhdin kaksarin kera. Kaiken näköstä tässä onkin kerenny tapahtumaan, eli toisin sanoen oon kerenny elämään tätä mun perinteistä talviläskielämää, jossa päivän paras tapahtuma on Mäkki/Hese/BurgerKing-vierailu (mieluiten kaikki kolme samana päivänä) ja maailman järisyttävintä ehkä se, että oon ollu kaks viikkoa ilman hampurilaisia! Majoneesipullan sijaan oon vedelly vähän joulumössöjä ja etenkin joulusuklaata, koska jokaisen elämäntapaläskin parhaisiin tekosyihin kuuluu kuinka jouluna saa syödä suklaata hyvällä omatunnolla, koska joulu. Siitä johtuen oon samassa painossa kuin viime talvena eli ihan saatanan läski ja jouduin ostamaan mm. uudet toppahousut pahentamaan tilannetta ja vähentämään läskiahdistusta. Housuista johtuen oon tässäkin painossa ihan jees, koska housut mahtuu. Onneks tuli uusi vuosi niin sain tehtyä tyhjänpäiväisiä lupauksia siitä, etten syö enää pitsaa tai hamppareita ja vähennän radikaalisti karkin syömistä. Näin jopa unta, että mulla oli norsun kokoset mustat reiät hampaissa ja koitin niitä epätoivoissani hammasharjata pois, muttei ne lähteny vaa niitä tais tulla vaan lisää. En oo mitään pikapaskaa kerenny syömään tän vuoden puolella, mutta karkkia oon kerenny vedellä ihan entiseen tahtiin. Vedin pari päivää sitten haarat märkänä Candy Kingin irtokarkkeja kun en oo niitä puoleen vuoteen saanu, vaan joutunu mättämän Karkkikatua tai näitä S-ryhmän Namuja. Kyllä niissä eroa on!.

Muuten elämässä menee varmaankin aika samalla tavalla kun aikasemminkin. Ainakin kun oon ollu itäkodissa porukoilla yli kolme viikkoa joululomalla ja oon ihan hajalla tähän elämään kotona. Viimestään nyt lopetan arpomisen oliko pois muuttaminen paras vai pahin valinta, se oli ehdottomasti paras. En oo nähny hirveesti ketään kavereita, mutta sen mitä oon nähny ni ei tässä ikävä ainakaan oo tullu eikä sen puoleen kotiväkeenkään poislukien veljet, joiden näkeminen on kyllä ollu parasta pitkiin aikoihin. Liikkumaan en oo oikein jaksanut ruveta, mitä nyt kävin ennen joulua ex-joukkueeni reeneissä ja seuraavat viis päivää kitisin kipeistä reisi- ja persuslihaksia. Ootan enemmän kun innolla huomista automatkaa takaisin mun omaan opiskelijakartanoon ja omaa rauhaa, vähän ehkä myös kaipaan kavereita siellä. Joskus mainitsin siitä Nörtistä, niin ehkä siihenki asiaan ootan vähän jotain selkeyttä ja ah saatan päästä takasin muutenki normaaliin elämään. Mitä se normaali elämä sitten tarkottaakaan mun tapauksessa... pelkkää syömistä joo.

Homman nimi on kuitenki se, etten oo tässä viime aikoina kerinny oikein kirjottelemaan, mikä on itseasiassa tekosyy koska en oo vaan jaksanu/viitsinyt/ei oo kiinnostanu kirjotella mitään tänne. Vaikee keksiä mitään kirjottamista kun tuntuu, että jauhan aina vaan samaa purkkaa täällä ja vähä maku menny näistä turhanpäiväsistä selittelyistä. Mutta tällä hetkellä koen pientä kehittyvää inspiraatiota sisälläni, joka todennäköisesti kuolee heti kun painan tän tekstin kohdalla julkaise-namiskaa. Kirjotan jos kirjotan ja jätän kirjottamatta jos on vaarana, että näppäimistö menee ihan suklaaseen tai kokikset kaatuu sen päälle. Mullistavaa joulua ja opettavaista uutta vuotta 2015!