Silmät kii, selkä toisen selkää vasten

Ollaan asuttu Äijän kanssa kaksi viikkoa yhdessä mun luona. Kaksi viikkoa ollaan nukuttu yhdessä mun 80 cm leveessä sängyssä, toisella niskat kipeenä ja toisella alaselkä. Silti tullaan edelleen loistavasti toimeen, enkä minäkään oo vielä hermostunut siihen ollenkaan. Meidän yhteiselo on niin käsittämättömän saumatonta. Se raukka on varmaan huomaamattaan mun tossunalla. Minunkin huomaamatta, mutta sinne se on pahasti kaivautumassa haha :D Eikai sentään. Mitä sitten tapahtui kun viimeksi kerroin sen muuttavan kaverin kanssa yhdessä? Ei niillä vielä ole yhteistä kämppää, joten se sitten jäi mun luo vielä viikoks. En tiiä jääkö se koko seuraavaks kuukaudeks kun nyt ollaan eri puolilla Suomea lomillamme ja asunto edelleen vähän hakusessa. Voi kauhistus suorastaan, mutta sen miehen kanssa mulla on niin mukavaa. Voisin luetella miljoona hyvää ominaisuutta joita en oo muissa miehissä vielä koskaan nähny, mutta tuolla yhellä ne vaan on. Oon perus ihastumissokea tällä hetkellä, enkä nää mitään huonoja puolia :D

En oo hirveemmin kirjotellu tänne ja joka kerta kun pakotan itteni kirjottamaan on vaikee keksiä mitään kirjotettavaa. En tiiä lukeeko kukaan, eikä se hirveesti kiinnostakaan. Alunperin aloin kirjottamaan itelleni ja joskus sitä vaan sai jotain kommenttia. Syksyn muuton jälkeen elämä on hiljalleen alkanu selkiytyä tai ainakin elämän tyyli on taas enemmän päivä kerrallaan. Tiedän, että opiskelupaikkani on se mitä haluan ja elämä rullaa sen ympärillä ihan mukavasti. Mulla on enemmän kavereita kun pitkiin aikoihin ja tiedän kuuluvani just tähän ympyrään missä pyörin. Se tuntuu oikealta ja tuntuis varmaan vielä enmmän oikeelta jos saisin pari pientä asiaa hiottua siitä, mutta nekin on vaan pieniä asioita.

Tänään oon siivonnu mun konetta kaikesta turhasta. Oon poistanu ihan helvetin monta kuvaa vuosienkin takaa. Löysin paljon kroppakuvia, joita on otettu kauhean kiukun vallassa ja inhon kyyneleet silmissä. Poistin ne. En siks, että ne olis ahdistanu, vaan sen takia että tätä konetta on viime viikkoina käyttänyt myös tää Äijä. Mä en missään nimessä halua, että se saa ne kuvat nähdä vahingossakaan. Oon poistanu muitakin ruokaongelmiin liittyviä asioita koneelta ja tulen poistamaan vielä lisää. Yks poiston kohteista on tää blogi. Tai blogi saa jäädä toistaiseksi bittiavaruuteen tuhoutumaan ajassa, mutta musta tuntuu nyt että tän aikakausi on ohi. Ainakin tältä erää. Äijä näki jo tätä blogia varten tehdyn sähköposti-osotteen ja koska en halunnut enempää asiaa selitellä se kysymys jäi leijumaan ilmaan. Saatan tulla joskus ahdistuksissani kirjottamaan, koska tunnukset aion pistää muistiin. Aion nyt vaan keskittyä elämään ja unohtaa tän blogin.

Olimpas vitun herkkä. Syökää pitsaa siat ja lihokaa saatana. Ei meistä kenestäkää tule kuitenka mitää :D

Hän tekee tyttöystävästäs pettäjän...eiku?

Jäi viime sunnuntaina kirjottamatta jokaviikkoinen tilannepäivitys. Nyt mulla on aamulla vähän aikaa oma rauha ennen kuin kirmaan pää kolmantena jalkana kouluun. Viime tekstin mieheen viitaten voisinkin kertoa, että äijä lemppas sen tyttöystävänsä ja on nyt asunu mun luona kohta viikonpäivät. Tunnen itteni siaks ja miesvarkaaks, ellen jopa "salarakkaaksi" kun tässä nyt ihan hissukseen kuitenkin ollaan. Ja vaikka se kuinka väittää, että tilanne on ihan okei sille ja että sen pitäis olla ihan okei myös mulle, niin silti tuntuu että oon nyt tunkenu vähän väärän väliin. Huomenna se kuitenkin kerää kimpsut ja kampsut ja muuttaa (miespuolisen) kaverinsa kanssa kimppaan, että kyllähän tässä saa onneks vähän miettimiseroa. Mun isukki varmaan hakkais ton äijän, jos kuulis että se on asunu täällä viikon :D

Syömiset onkin sitten menny oikein mainiosti tämän viikkoa kun on ollu joku kattomassa, että syön ja etten syö mitään paskaa. Vaikka on ollu hirvee nälkä niin oon jättäny ahmimatta kun en halua olla pullukkavatsana illalla. Ehkä perjantaina kierrän pitkästä aikaa hesen ja mäkin kautta koulusta kotiin :D

Kajosin varattuun mieheen

Viikkokatsauksen aika. Edellisen kirjoituksen otsikon kirjoitusvirhe ärsyttää suunnattomasti, mutta annan sen olla siellä. Toivosin, että tälläkin kerralla otsikossa olis kirjoitusvirhe, mutta joudun monen tavaamiskerran jälkeen toteamaan että ihan oikein se on. Jos kirjoittamisen sijaan puhuisin niin tässäkin tekstissä joka toinen sana olis vittu tai perkele. En tiedä mitä tästä edes uskaltaa kirjoittaa. Luulin aikanaan äijän flirttailevan ja puhelevan pimeitä ihan läpällä vaan, koska se teki sitä muidenkin kuullen. Siitä tavallaan tuli läppä. Tiedetään toisistamme kuitenkin aika kipeitäkin asioita, koska ollaan joskus ajauduttu puhumaan "syvällisiä" ja tää tyyppi on yks niistä joille viime viikonloppuna kännissä avauduin (vituttaa edelleen). Ja viime viikolla se sitten kuitenkin tunnusti tykkäävänsä musta ja täräytti aika äkäsen pusun kaupan päälle. Eipä siitä muuta kuin, että se on ollu viis vuotta yhessä tyttöystävänsä kanssa. Kiitti vaan ja mitähän vittua. Olikohan nyt taas pakko minun ajautua tällaseen tilanteeseen? Oikein naurattaa miten en sitten millään osaa pysyä erossa minkäänlaisista ongelmatilanteista.

En uskalla mennä vaa´alle. Ahistaa suunnattomasti kun leukakin roikkuu polvissa ja vatsaakin on vaikka muille jakaa. Käyn taistelua mielessäni. Tiedän, että kannattais kokeilla pitkästä aikaa sitä pallon potkimista jossain joukossa, mutta en halua mennä outoihin reeneihin (tekosyyt!). Leviän käsiin tätä menoa. Samalla pitäis löytää aikaa lautailulle kun tuo laskukausikin on parhaillaan menossa, koulussakin saa käydä ihan hikipäässä ja jossain välissä olis kiva vietää aikaa kavereiden kanssa. Ja ainiin, läksytkin pitäis jossain välissä vääntää. Toisaalta turhaan valitan kun nytkin oon monta tuntia selannu nettiä ja kirjotellu tätä tekstiä. Pitäis laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, lopettaa turhanpäiväset asiat jakeskittyä esimerkiks opiskeluun. Ei mulla huonosti mee, mutta paremminkin vois olla.