Viikkokatsauksen aika. Edellisen kirjoituksen otsikon kirjoitusvirhe ärsyttää suunnattomasti, mutta annan sen olla siellä. Toivosin, että tälläkin kerralla otsikossa olis kirjoitusvirhe, mutta joudun monen tavaamiskerran jälkeen toteamaan että ihan oikein se on. Jos kirjoittamisen sijaan puhuisin niin tässäkin tekstissä joka toinen sana olis vittu tai perkele. En tiedä mitä tästä edes uskaltaa kirjoittaa. Luulin aikanaan äijän flirttailevan ja puhelevan pimeitä ihan läpällä vaan, koska se teki sitä muidenkin kuullen. Siitä tavallaan tuli läppä. Tiedetään toisistamme kuitenkin aika kipeitäkin asioita, koska ollaan joskus ajauduttu puhumaan "syvällisiä" ja tää tyyppi on yks niistä joille viime viikonloppuna kännissä avauduin (vituttaa edelleen). Ja viime viikolla se sitten kuitenkin tunnusti tykkäävänsä musta ja täräytti aika äkäsen pusun kaupan päälle. Eipä siitä muuta kuin, että se on ollu viis vuotta yhessä tyttöystävänsä kanssa. Kiitti vaan ja mitähän vittua. Olikohan nyt taas pakko minun ajautua tällaseen tilanteeseen? Oikein naurattaa miten en sitten millään osaa pysyä erossa minkäänlaisista ongelmatilanteista.
En uskalla mennä vaa´alle. Ahistaa suunnattomasti kun leukakin roikkuu polvissa ja vatsaakin on vaikka muille jakaa. Käyn taistelua mielessäni. Tiedän, että kannattais kokeilla pitkästä aikaa sitä pallon potkimista jossain joukossa, mutta en halua mennä outoihin reeneihin (tekosyyt!). Leviän käsiin tätä menoa. Samalla pitäis löytää aikaa lautailulle kun tuo laskukausikin on parhaillaan menossa, koulussakin saa käydä ihan hikipäässä ja jossain välissä olis kiva vietää aikaa kavereiden kanssa. Ja ainiin, läksytkin pitäis jossain välissä vääntää. Toisaalta turhaan valitan kun nytkin oon monta tuntia selannu nettiä ja kirjotellu tätä tekstiä. Pitäis laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, lopettaa turhanpäiväset asiat jakeskittyä esimerkiks opiskeluun. Ei mulla huonosti mee, mutta paremminkin vois olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti