En osaa kirjottaa. En oikein tiiä miltä tuntuu. Päätin, että tänään on kolmas päivä putkeen mikä menee hyvin. Työt helpottaa rytmittämään elämää ja syömistä, mutta koko ajan mielessä on tietynlainen paine, että onnistunkohan sittenkään missään. Samalla tunnen itteni hödyttömäks. Aika menee turhanpäiväseen lojumiseen ja odottelemiseen ja sitten töihin. Aamusta iltaan ootan, että päivä vaan loppuu. Ihan niiku ennenki, ihan niiku viime vuonna talvella ja viime kesänä. Pitää vaan ootella jos tää nälkä alkas vaikuttamaan ja koittaa pysyä järjissään.
Mulla on koko kesä aikaa tehdä itelleni jotain. Oon kolmatta päivää vetäny jo ihan hyvin. Se on ihan oma päätös sanonko elokuun lopussa saman lauseen: "Oon kolmatta kuukautta vetäny jo ihan hyvin". Huoh, se on niin pitkä aika ja mun kärsivällisyys niin kovin rajallinen :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti