Vika snickers laihdutusleirillä

Kävin just äsken ostamassa uudet farkut, kun ne edelliset repes haaroista. Onneks niitä pystyy vielä ihan hyvin käyttämään, koska nää uudet on ihan samanlaiset kun ne edelliset, mutta hemmetin pienet. Ei mee oikein jalkaan, ups. En voinu niellä ylpeyttäni ja ostaa isompia kuin aikasemmat, en vaan voinu. Istun tällä hetkellä tässä sohvalla uudet housut jalassa (ei mee edes nappi kiinni, plääh...) ja syön jäätelöä. Olo on kuin elmukelmu-laihduttajalla. Ihan kun olisin kelmuttanu alakroppani ja vetäsin snickerssiä naamaan. Voi paska, sanon minä. Aina tämä sama virsi laulettavana. Viime keväänä tasan just tähän aikaan kirjoitin luuserikirjoituksen, jonka löysin tuolta vanhojen tekstien seasta. Olin tässä samassa jamassa. Vedin vaan karkkia naamaan ja inhosin itseäni. Sitä kestikin sinne huhti-toukokuun vaihteeseen, jolloin jostain kaivoin ihan uuden vaihteen ja laihduin sen viisi kiloa kesäkuun loppuun. En millään haluais odottaa niin kauan. Miksei itsensä aivopeseminen ole helppoa... Ei oo edes oikein mitään odotettavaa mitä varten laihduttaisi. Viime keväänä piti näyttää hoikemmalta ylppäreiden takia. Nyt keksin vaan ensi syksyn ja mahdollisen uuden koulun ja uuden paikkakunnan, mutten oikeestaan tiiä miks pitäs sitä varten näyttää hyvältä. Sama kusipää oon kuitenki :D Pitäs varmaan vaan tyytyä olemaan oikeesti läski.