Luurangot nousee haudoistaan, Keinonen vapautuu raudoistaan

Eilen tuli pääsykoekutsu. Oumai se on koko ajan lähempänä ja oon lukenu vaan ihan vähäsen. Oon onneks harjotellu muutamilla vanhoilla pääsykokeilla ja niiden perusteella olisin ollut niukinnaukin sisällä ykkösvaihtoehdossani. Se ei riitä, on pakko olla varmasti sisällä. Onneks valintakoe on valtakunnallinen ja saan suorittaa sen kotipaikkakunnalla. Kotikenttäetu! En oo kertonu mun urasuunnitelmista kun vaan äipälle, toiselle isoveljelle ja iskälle (joka on jo unohtanut koko jutun...) Koitan olla mahdollisimman hiljaa näistä asioista nyt, ettei kukaan pääse kuvittelemaan mitään. Muuten alkaa liikkumaan kaikki huhut, että siitä tytöstä tulee juristi!! Ja sitten syksyllä kulissi valahtaa ja kaikki puhuu vaan, että niin eihän se edes päässytkään siihen kouluun, hahhahaa. Onneks en oo oikeesti juristihommia hakemassa, se vaan tuli ekana mieleen. Minunlaisteni lusmujen on haettava sellasiin paikkoihin, joihin voi oikeesti päästä eikä haikailla minkään turhan "suuren" ammatin perään :D

Istuin tänään noin kuusi tuntia auton kyydissä ja kolme niistä kadestaan tulevan kälyn kanssa, jos nyt siitä voi leikillisesti tuota nimeä käyttää.... isoveljen tyttöystävä. Välillä teki mieli hakata päätä seinään kun siinä mietin miten ihmeessä oon ajautunut samaan pikku koppiin sen kanssa. Aivan liikaa kysymyksiä, joista ei kiinnosta keskustella. Ylemmän koulukestelun (josta luonnollisesti vaikenin) jälkeen sain suoria kysymyksiä siitä, että minne haluaisin isona asettua asumaan ja mm. keneen olen ihastunut. Tietäs vaan mun sosiaalisen elämän tason tällä hetkellä... Kysymystä hän perusteli sillä etten kuitenkaan kotona puhu kenellekään. Ketä kiinnostaa avautua, yäk. Ärsyttää ihmiset, jotka oon liian kiinnostuneita toisten elämästä. Vaikea selittää varsinkaan tähän aikaan illasta, että mikä hiertää sellasissa ihmisissä. Mutta jos hän kertoo kotonaan tapahtuneesta välikohtauksesta, jossa perheen tyypit huutaa toisilleen ja sitten alkaa vertaamaan sitä minun perheeni tapaan vaieta asioista, niin alkaa tulla jo liian lähelle reviirin rajaa. Hänen mielestään meillä ongelmia ei ole, koska niistä ei osata puhua. Kiitos, mutta voit viisauksinesi häipyä vittuun.

Yleensä kun kirjoitan näitä juttujani tänne, kirjoitan kaiken putkeen mitä vaan mieleen tulee. Sitten keksin jonkun otsikon koko roskalle, useimmiten kuunnellun musiikin sanoista ja sitten kattelen we heart itistä kuvia ja liitän sen tänne. Lopuks katson esikatselua ja mietin mitä hittoa taas kirjotin ja miten nää kaikki palaset liittyy yhteen. Totean että vittu mitä paskaa, painan julkaise nappia ja yrtiän unohtaa. Toimii! :D