Kaikkien läskien unelmaaah

Vedin kyllä taas överipohjat tänään (torstaina). Kaksi Hesen kerrosateriaa päivässä, vittujee! Kauppojen irtokarkkihyllyt ei nykyisin jaksa enää houkutella niin paljoa. Ne karkit on niin nähty, uutuuksia ei tule tarpeeksi kovaan tahtiin ja sitten kun tulee, niin ne ei maistu karkeilta. Ne maistuu samalta kuin ne edellisetkin, jotka on alkaneet maistua lisäaineilta ja oudosti teollisilta. Sipsit ei oikein maistu. Luulin jossain vaiheessa, että kun karkit ja sipsit ei enää maistu niin ei ole enää mitään ahmimisen arvoista. Luulin väärin. Kyllä hamburilaiset on niin nannaa nyt. Se majoneesi pehmeen sämpylän välissä, se ketsuppi siinä keltasen suolatikun päässä. Oikein tunnen kun mun jokainen rasvasolu herkistyy kehossa pelkästä ajatuksesta. Ahnam. Ja sitä läskin määrää. Hellurei sentään jos tää jatkuu tämmösenä niin oon jouluun mennessä paremmassa kunnossa kun kinkkusiat. Ens viikolla mulla on onneks "itsenäisen opiskelun viikko" eli LOMA ja suuntaan auton keulan huomenna kotia kohti. Siellä mamma laittaa mulle pöperöä pöytään ja saan oikeeta ruokaa, enkä mitään laboratoriossa työstettyä koeputkipihvejä. Sitten onkin taas opeteltavaa kun tulee viikon päästä takaisin omilleen ja koittaa pitää näppinsä erossa huonoilta teiltä. On se omillaan asuminen niin ihanaa, ottakaa nuoret jannut oppia. Mulla on kuitenkin takana jo vuosi yksin asumista ja tähän asti oon onnistunu elättämään itteni käytännössä pelkästään eineksillä. Mikropitsaa, kolmioleipää ja semmosta pientä namiskukkelia.

Se siitä syömisestä. Paino nousee taivaisiin ihan niiku viime syksynäkin ja sitten sitä vellotaan paskassa jälleen. Noni seuraava juttu. Saatiin tänään opiskelijahaalarit ja onnistuin tappamaan mun peukun ommellassa yhtä ensimmäistä kärpäsen kokosta haalarimerkkiä. Ihan laittoman raastavaa hommaa. Ommella nyt sormet verille kun ei neula mene millään noin paksusta tsydeemistä läpi, mutta muuten nää vermeet on ihan hauskat. Tunnen olevani opiskelija. Toiset lähti heti ulkoiluttamaan niitä yöhön, mutta tällä kertaa piti jäädä himmailemaan kämpille, että pääsee sitten huomenna ajelemaan ilman sen kummosempia oloja.

Eipä tässä taas muuta oo. Pitää alkaa tiskaamaan ja laittamaan kämppää lähtökuntoon, ettei sitten viikon päästä takasin tullessa tarvii ekana alkaa siivoamaan. On se kyllä kumma miten sotkuinen ihminen minäkin osaan olla. Viime lauantaina siivosin ihan viimesen päälle ja kiilti jokainen nurkka niin että ihan häikäs. Sitten tiistai-iltana havahduin siihen, ettei keittiön pöydälle mahdu enää mitään ja lattialla on hirveesti koulupapereita ihan sekasin. Sama kun ei olis siivonnu ollenkaan.