Ei kiitos, mä oon lopettanu

Vaikka kuinka huokailette siellä kuinka se yks rasvapallo on kaikkien onneks viimeinkin tajunnu lopettaa sen kitisemisen, niin eipä hätiä mitiä. Hengissä kuulkaas ollaan ja oikein kunnon tuhdin kaksarin kera. Kaiken näköstä tässä onkin kerenny tapahtumaan, eli toisin sanoen oon kerenny elämään tätä mun perinteistä talviläskielämää, jossa päivän paras tapahtuma on Mäkki/Hese/BurgerKing-vierailu (mieluiten kaikki kolme samana päivänä) ja maailman järisyttävintä ehkä se, että oon ollu kaks viikkoa ilman hampurilaisia! Majoneesipullan sijaan oon vedelly vähän joulumössöjä ja etenkin joulusuklaata, koska jokaisen elämäntapaläskin parhaisiin tekosyihin kuuluu kuinka jouluna saa syödä suklaata hyvällä omatunnolla, koska joulu. Siitä johtuen oon samassa painossa kuin viime talvena eli ihan saatanan läski ja jouduin ostamaan mm. uudet toppahousut pahentamaan tilannetta ja vähentämään läskiahdistusta. Housuista johtuen oon tässäkin painossa ihan jees, koska housut mahtuu. Onneks tuli uusi vuosi niin sain tehtyä tyhjänpäiväisiä lupauksia siitä, etten syö enää pitsaa tai hamppareita ja vähennän radikaalisti karkin syömistä. Näin jopa unta, että mulla oli norsun kokoset mustat reiät hampaissa ja koitin niitä epätoivoissani hammasharjata pois, muttei ne lähteny vaa niitä tais tulla vaan lisää. En oo mitään pikapaskaa kerenny syömään tän vuoden puolella, mutta karkkia oon kerenny vedellä ihan entiseen tahtiin. Vedin pari päivää sitten haarat märkänä Candy Kingin irtokarkkeja kun en oo niitä puoleen vuoteen saanu, vaan joutunu mättämän Karkkikatua tai näitä S-ryhmän Namuja. Kyllä niissä eroa on!.

Muuten elämässä menee varmaankin aika samalla tavalla kun aikasemminkin. Ainakin kun oon ollu itäkodissa porukoilla yli kolme viikkoa joululomalla ja oon ihan hajalla tähän elämään kotona. Viimestään nyt lopetan arpomisen oliko pois muuttaminen paras vai pahin valinta, se oli ehdottomasti paras. En oo nähny hirveesti ketään kavereita, mutta sen mitä oon nähny ni ei tässä ikävä ainakaan oo tullu eikä sen puoleen kotiväkeenkään poislukien veljet, joiden näkeminen on kyllä ollu parasta pitkiin aikoihin. Liikkumaan en oo oikein jaksanut ruveta, mitä nyt kävin ennen joulua ex-joukkueeni reeneissä ja seuraavat viis päivää kitisin kipeistä reisi- ja persuslihaksia. Ootan enemmän kun innolla huomista automatkaa takaisin mun omaan opiskelijakartanoon ja omaa rauhaa, vähän ehkä myös kaipaan kavereita siellä. Joskus mainitsin siitä Nörtistä, niin ehkä siihenki asiaan ootan vähän jotain selkeyttä ja ah saatan päästä takasin muutenki normaaliin elämään. Mitä se normaali elämä sitten tarkottaakaan mun tapauksessa... pelkkää syömistä joo.

Homman nimi on kuitenki se, etten oo tässä viime aikoina kerinny oikein kirjottelemaan, mikä on itseasiassa tekosyy koska en oo vaan jaksanu/viitsinyt/ei oo kiinnostanu kirjotella mitään tänne. Vaikee keksiä mitään kirjottamista kun tuntuu, että jauhan aina vaan samaa purkkaa täällä ja vähä maku menny näistä turhanpäiväsistä selittelyistä. Mutta tällä hetkellä koen pientä kehittyvää inspiraatiota sisälläni, joka todennäköisesti kuolee heti kun painan tän tekstin kohdalla julkaise-namiskaa. Kirjotan jos kirjotan ja jätän kirjottamatta jos on vaarana, että näppäimistö menee ihan suklaaseen tai kokikset kaatuu sen päälle. Mullistavaa joulua ja opettavaista uutta vuotta 2015!