Silmät kii, selkä toisen selkää vasten

Ollaan asuttu Äijän kanssa kaksi viikkoa yhdessä mun luona. Kaksi viikkoa ollaan nukuttu yhdessä mun 80 cm leveessä sängyssä, toisella niskat kipeenä ja toisella alaselkä. Silti tullaan edelleen loistavasti toimeen, enkä minäkään oo vielä hermostunut siihen ollenkaan. Meidän yhteiselo on niin käsittämättömän saumatonta. Se raukka on varmaan huomaamattaan mun tossunalla. Minunkin huomaamatta, mutta sinne se on pahasti kaivautumassa haha :D Eikai sentään. Mitä sitten tapahtui kun viimeksi kerroin sen muuttavan kaverin kanssa yhdessä? Ei niillä vielä ole yhteistä kämppää, joten se sitten jäi mun luo vielä viikoks. En tiiä jääkö se koko seuraavaks kuukaudeks kun nyt ollaan eri puolilla Suomea lomillamme ja asunto edelleen vähän hakusessa. Voi kauhistus suorastaan, mutta sen miehen kanssa mulla on niin mukavaa. Voisin luetella miljoona hyvää ominaisuutta joita en oo muissa miehissä vielä koskaan nähny, mutta tuolla yhellä ne vaan on. Oon perus ihastumissokea tällä hetkellä, enkä nää mitään huonoja puolia :D

En oo hirveemmin kirjotellu tänne ja joka kerta kun pakotan itteni kirjottamaan on vaikee keksiä mitään kirjotettavaa. En tiiä lukeeko kukaan, eikä se hirveesti kiinnostakaan. Alunperin aloin kirjottamaan itelleni ja joskus sitä vaan sai jotain kommenttia. Syksyn muuton jälkeen elämä on hiljalleen alkanu selkiytyä tai ainakin elämän tyyli on taas enemmän päivä kerrallaan. Tiedän, että opiskelupaikkani on se mitä haluan ja elämä rullaa sen ympärillä ihan mukavasti. Mulla on enemmän kavereita kun pitkiin aikoihin ja tiedän kuuluvani just tähän ympyrään missä pyörin. Se tuntuu oikealta ja tuntuis varmaan vielä enmmän oikeelta jos saisin pari pientä asiaa hiottua siitä, mutta nekin on vaan pieniä asioita.

Tänään oon siivonnu mun konetta kaikesta turhasta. Oon poistanu ihan helvetin monta kuvaa vuosienkin takaa. Löysin paljon kroppakuvia, joita on otettu kauhean kiukun vallassa ja inhon kyyneleet silmissä. Poistin ne. En siks, että ne olis ahdistanu, vaan sen takia että tätä konetta on viime viikkoina käyttänyt myös tää Äijä. Mä en missään nimessä halua, että se saa ne kuvat nähdä vahingossakaan. Oon poistanu muitakin ruokaongelmiin liittyviä asioita koneelta ja tulen poistamaan vielä lisää. Yks poiston kohteista on tää blogi. Tai blogi saa jäädä toistaiseksi bittiavaruuteen tuhoutumaan ajassa, mutta musta tuntuu nyt että tän aikakausi on ohi. Ainakin tältä erää. Äijä näki jo tätä blogia varten tehdyn sähköposti-osotteen ja koska en halunnut enempää asiaa selitellä se kysymys jäi leijumaan ilmaan. Saatan tulla joskus ahdistuksissani kirjottamaan, koska tunnukset aion pistää muistiin. Aion nyt vaan keskittyä elämään ja unohtaa tän blogin.

Olimpas vitun herkkä. Syökää pitsaa siat ja lihokaa saatana. Ei meistä kenestäkää tule kuitenka mitää :D