Kahta päivää vajaat kuusi viikkoa sitä karkittomuutta sitten kesti. Ihan hyvän aikaa ottaen huomioon, etten muista millon olisin ollu niin pitkän aikaa ilman karkkia. Varmaan edelleen silloin ysiluokalla kun kaverin kanssa keksittiin pitää täysin herkuton tammikuu. Säälittävää.
Ei harmita, vaikka karkkien "maistaminen" oli lähinnä yhtäkkinen päähänpisto. En syönyt mitenkään erityisen paljon. Normaali "paljon" jäi myös saavuttamatta, mutta silti sain mahan sekaisin. En tajua mikä sitäkin nykyään vaivaa. Saan sen tosi helposti sekaisin, varsinkin jos vedän kuraa(, jota on vedetty viimeaikoina vähän vähemmän). Mitä vähemmän imasen kuraa, sitä helpommin mahan saa niillä sekaisin. Sen lisäks ne karkit ei maistunu juuri miltään. Paskaa. Odotin parempaa, jotain voimakkaampaa. Maistu typerältä, sai aikaan ärsyttävän olon ja toi mieleen huonoja muistoja. Syytän väsymystäkin niillä. Jos olisin maailman vaikutusvaltaisin ihminen niin karkkien valmistaminen kiellettäis. Koska karkit olikin maailman suurinta kuraa, niin nyt voin hyvillä mielin olla taas seuraavat monen monta viikkoa ilman karkkia. Seuraavat kuus viikkoo pitäs olla iha helppoa kauraa.
Ps. Töitä jäljellä 56 päivää. Kaheksan viikkoa. Kuolema.
SAMAT SANAT!!!!:D mäki sorruin 50g karkkii ja ne oliki iha vitumoinen pettymys!
VastaaPoistaSun maha saattaa mennä niist sekasin siks koska ne ei sisällä mitää muutku luonnottomii kemikaalei joit vatsa ei oo bilogisesti tottunu prosessoimaa. Sama pätee kaikkeen muuhunki paskaan.
Jep. Ei vaan oo aina menny sekasi. Jospa se on saanu tarpeekseen musta ja mun mätöistä :D
Poista