Kouvolan Dekkaripäivät

Ihan hirveen vaikee taas yrittää mitään kirjottaa, vaikka päässä on miljoona asiaa mistä vois. Sitten on niitä asioita, joista en tiedä uskallanko kertoa enää yhtään. Viime aikoina on alkanu yhä enemmän pelottamaan, että entä jos täällä onkin joku joka minut tuntee. Aiemmin ajattelin, etä ihan sama jos joku tajuaa ja tietää, mutta nyt on vaan alkanu vähän jännittämään. Oon nimenny tänne niin monta uutta ihmistä ja kertonu niiden käyttäytymisestä. Ja eihän tää oo ainut paikka mihin näitä jaan. Oon joillekin tutuillekin selittänyt asioista. On vaan vähän hatara muistikuva siitä mitä oon kenellekin jauhanu. Luultavasti oon kuitenki selittäny yksittäisiä asioita ihmisille, enkä kenellekään menny jauhamaan ihan kaikkea. Olenko siltikään turvassa?

Jatketaan. Naamakirja on nykyään aika helvetti, pelkään mennä sinne koska joku saattaa alkaa juttelemaan. Se ripari-tyyppi alko vappuaattona juttelemaan varmaan tylsyyttään ja seuraavana päivänä toinen vähän tutumpi heppu jutteli. Oikeesti en uskalla kohta enää olla online-tilassa siellä. Oon kuitenki ollu melkein viisi vuotta siellä, mutta vasta tässä vähän ajan sisään oon joutunu käyttämään sitä keskustelua enemmän kuin koko aikana. Ne kekustelut on niin piinaavia, koska vaikka aluks lohkasiskin jotain hyvää sanottavaa ja siitä riittäis juttelua suht pitkällekin niin aina tulee se vaihe, jossa kumpikaan ei enää keksi mitään ja se koko homma kaatuu. Siinä vaiheessa tekis vaan mieli sanoa, että no nyt lähden heihei. Sekin kuulostaa niin tökeröltä, etten ikinä voi tehdä niin.

Nyt oon ihan jäätävässä nuhassa, mutta kohta pitäs mennä pärskimään töihin. Ei kuumetta, ei mitään, vaan tyhjästä nyhjästy nuha. Onneks en oo kokki :D

Ps. Otsikkogeneraattori = wikipedian satunnainen artikkeli. Alkaa ideat loppumaan.