Läski avuton nainen

Ostin kämppääni tv-tason, jonka kävin noutamassa huonekalukaupasta eilen. Varastomies viskas sen mulle auton takakonttiin kyytiin vähän vaikean oloisesti. Ajelin asunnolle ja pyöräytin paketin ulos takakontista, jonka jälkeen alko ongelmat. Se pöytä oli ihan saatanan painava. Sain raahattua sitä viisi metriä, kunnes ote lipes ja laatikko kapsahti nurmikollle. Siitä se ei enää noussu vaikka kirosin, potkin ja huusin. Pihalle sattu kaartamaan joku "huoltomies", joka sitten naureskeli mulle, että ei näytä tulevan tosta sun hommasta mitään ja kysy tarviinko apua. Haha, siinä sitten kannettiin meikäläisen pöytä pikkupikkupaketissa kolmanteen kerrokseen. Tiedostan, että mun on toisinaan vaikea hyväksyä sitä, etten pysty johonkin asiaan yksin. Tunnen olevani heikko ja se raivostuttaa. Mutta jestas mulle tuli kuuma kantaessa sitä pakettia jopa sen nelikymppisen apupojan kanssa. Tuli ihan hirvittävän läski olo ja itseinho. Olis pitäny jaksaa. Sain just ja just kädetkin sen paketin ympärille. Enemmän lihasta niin homma olis varmasti toiminut yksinkin. Miks mua nolottaa :D

En tiedä mikä tän jutun pointti oli, mutta tosiasiassahan olin iskemässä niitä naapuritaloa korjaamassa olleita kuumia raksamiehiä. Näytin avutonta ja haurasta neitokaista, viskoin hiuksiakin olan yli niin kuin elokuvissa ja loin apua anovia katseita siihen suuntaan, mutta eivittusit! Ainut johon vetosi oli joku nelikymppinen elämäntapa-avulias huumorintajuton herrasukko.

Tuli vatsa tikkanen

Karkaa vielä mopo käsistä tän kirjottamisen kanssa kun piti tulla taas jotain sanomaan. Eilisten kommenttien innoittamana ahdoin pulleat varpaani nappiksiin ja päätin, että nyt minä käyn näyttämässä paikallisille mistä on idän plikka tehty. Alun kuumotus ja jännitys muuttui puolentoista tunnin jälkeen armottomaan vitutukseen. Tuli kotoinen olo, kun paikallisissa reeneissä sai kunnon vitutuksen pintaan. Jos nyt lähdetään vaikka siitä, että menin kentälle jossa harkat pidetään. Odottelin ensimmäistä valmentajan tapaista saapuvan ja iskin sitten heti juttusille. Helevetin omituinen tilanne. Se äijä ei ollut varsinainen valmentaja ja sen kyllä huomas. Kujilla se oli ja muiden odottelu oli lähinnä kiusallista kun ei oikein juttelu luonnistunut. Kun muita pelaajia alkoi saapua, niin tilanne helpottui ainakin siihen asti kunnes "the boss" saapui paikalle. Päävitunvalmentaja. Ajattelin, että käynpä esittelemässä itteni sille, että tajuaa kuka tässä ollaan. Se äijä vasta kujilla olikin, pitkät valot päällä koko ajan. "Kyllähän tänne saa tulla, ei tää mikää suljettu piilotapahtuma ole." No aha! Sitä ei edes kiinnostanu oonko koskaan koskenutkaan palloon.

Eipä ollu ne treenitkään yhtään sen kummallisemmat. Hapotti vaan niin pirusti, kun harjotukset mitä tehtiin oli vaan semmosta kunnon hapotusvitutusreeniä. Ei yhtään maalintekoa, vaan jatkuvaa reisillä pingottamista :D Vielä viikko sitten kuumottelin etten varmaan pärjää näiden kanssa, mutta turhaan pelkäsin. Muutaman kerran pyöräyttelin Zlatan-tyylillä kavereita kahville, enkä ikinä tee niin oman joukkueeni harjoituksissa. Torstaina uudestaan. Saa nähdä mitä tuleman pitää.

Hei neiti mitä sie teet?

Koulussa on kivaa. Toistaseks ainakin kun ei oo tarvinnut hirveesti aivoja rasittaa. Fysiikka ja matikka menee suht hyvin entisellä rutiinilla ja muistan jopa asioita lukiosta ja puolen vuoden pimeästä matikkanörttiajasta. Sitten on kyllä niitäkin aineita joissa pitäis alusta asti olla vähän skarpimpi. Perjantaina alkaa ensimmäinen kunnollinen käytännön hommia täynnä oleva kurssi ja sitä ootan innolla. Ei pelkkää luennoilla istumista, tämä hyvä. Muuta hyvää amk:n opetustyylissä on se, että ollaan luokkatilassa ja opettaja kommunikoi ryhmän kanssa. Siellä saa kysyä heti kun ei ymmärrä ja asia otetaan uudestaan, tehdään myös tehtäviä tunnilla. Puoli vuotta sitten lojuin auditoriossa miljoonan ihmisen kanssa, katoin piirtoheittimelle silmien tilalla raksit ja linnut lennellen pään ympärillä. En tajunnu mitään ja sitten kun kotona olis pitäny tehdä läksyjä niin taisin nukahdella aika tiuhaan niiden tehtävien kanssa. Siihen nähden tää koulu on tuntunut loistavalta, vaikka joo kyllä tein eilen matikan läksyjä neljä tuntia. Niitä oli vähän enemmän tai sitten olin vaan vähän liian hidas :D Lisäks alan tottua asumaan täällä, kaukana kotoa. Ensimmäinen yksinäinen viikonloppu oli vasta viimeisin viikonloppu, mutta muuten viikot on menny ihan hyvin. Paljon koulua niin ei ehdi ajatella koti-ikävää. Bileitäkin olis aika paljon. Ainakin kerran viikossa oltu menossa, tällä viikolla ei kylläkään. Ne on ihan kivoja, kunhan vaan osais pitää päänsä eikä jois kaikkea mitä tarjotaan. Ei pärisis niin pahasti. Luokkahenki on hyvä, mutta tarviin vielä vähän rohkeutta lisää ollakseni ihan kunnolla mukana... En tiedä oikein nolottaako mua vai onko tää vaan hämmennystä, mutta oon ajautunu jopa tanssimaan (parin shotin jälkeen...) ja se on vasten mun periaatteita. Minähän en tanssi. Koulukaverit on mietiskelly, että mitähän musta vielä tulee selville ku vakuuttelin jo ekana päivänä etten tanssi enkä juo ja pari kertaa oon kumonnu käytökselläni ne luulot, just. Mitä tää kaupunki tekee mulle?

Syöminen täällä meni aluks ihan tosi hyvin, mutta hiljalleen tässä ollaan vaipumassa samaan vanhaan paskaan kun aina ennenkin. Kävin tänään hesessä, enkä voi väittää etten tykänny. Oon itseasiassa käyny melkein joka päivä hesessä tai mäkissä viikon sisällä :D Oon uskotellu, etten tykkää hampurilaisista, mutta kyllähän ne nyt vittu läskille maistuu!! Jos parin ekan viikon jälkeen housut vähä lökötti niin tällä hetkellä oon kyllä taas sen verran hyvässä lihassa, että iha tiukoilta tuntuu. Mutta oon menossa kattomaan jos uskaltaisin paikallisen jalisjoukkueen reeneihin. En kuitenkaan uskalla, koska nössöys. Laitan vähän kamoja päälle, pyöräilen paikalle ja jään jonnekin puun taakse kuikuilemaan mitä siellä tapahtuu. Pari kertaa oon jo silleen käyny, koska se kynnys mennä puhumaan sille valmentajalle on iha hiton iso. Mun pitäs nyt vaan päättää haluunko olla läski vai olla läski ja kuvitella olevani urheilullinen? Lihon ihan vallattomaks jos en ala urheilemaan täälläkin. Ostin eilen paikallisen tilan maitoa kun se oli -50%. Sitten tajusin, että se on täymaitoa. Hurraa! Vedin sitten täysmaitoa, eikä se nyt erityisen rasvaselta maistunu. Että semmonen läski se Elisa on. Täysmaito maistuu "ihan normaalilta".

Sul on hyvä suunta sul on oma pää

Koti on hyvä. Ajoin kotiin nälissäni ja nyt jo maha pullottaa ja melkein oksettaa. Kyllä mama pitää huolta. Tai huolta ja huolta... Kun jääkaapissa on muutakin kuin valo, niin kirkastuu tämäkin pärstä. Iltapaino on kahden viikon aikana tippunut kaksi kiloa. Hyvä? Päätin, että vaaka jää tänne vielä. Vien sen sitten joskus, mutta nyt en tarvitse sitä länsikodissani. En halua alkaa ramppaamaan vaakalla, kun näköjään paremmin menee ilmankin. Lihakset varmaan lähteny surkastumaan. Heihei lihikset! Tulin eräs päivä koulusta kotiin hemmetin nälkäisenä. Olin syönyt edellisen ruoan edellisenäpäivänä koulussa kahden aikaan ja siinä välissä vain kaksi mandariinia ja yön keikkunut kaupungilla ja baarissa ottaen vain ihan vähän juomista. Reippaat 24 h lähes syömättä ja vain neljä tunnin unilla oli minulle kyllä ihan liikaa. Ei pysynyt ajatus enää ollenkaan kasassa ja kävelin haamuna kauppaan ja takaisin. Ei ihan ollu tuo syömättömyys mun juttu.

Pentaphragmataceae

Seitsemän kilsaa matkaa lähimpään Ikeaan, polkupyörä ja navigaattori. Siitä matkasta tuli vähintäänkin kaksinkertainen, vaikka mulla oli kädessä mötikkä, joka huuti "tee uuuuuu-käännös". Joo en päässy hirveen helposti perille, kun olis navigaattorin mukaan pitänyt mennä autotietä. Miks nää tiet ei voi täällä olla suoria? Kuljen suoraan kohti korkeaa Ikea-tolppaa, mutta yhtäkkiä se tie kaartaa rajusti vasemmalle ja ajaudun polkemaan siksakkia sen kyltin edessä. Kolme kertaa nousin suoraan ylöspäin jotain älyttömän jyrkkää mäkeä, luulin jo ruvenneeni kiipeämään K2 huipulle. Välillä pyörätie vaihtui kapeaan polkuun keskellä metsää ja eteen tuli aita. Pelastuslaitoksen harjoitusalue, pieneläinhautausmaa, missä helevetissä oon? Kun lopulta pääsin perille, olin niin puhki ettei koko Ikea-kierroksesta tullut yhtään mitään. Kiersin vaan äkkiä koko roskan läpi, enkä todellakaan alkanut mitään ostelemaan. Pois pääseminen oli helpompaa, onneks.

Viikonloppuna pääsen kotiin. Tuon sieltä lisää tavaraa mukanani minkä vaan saan junakassiini survottua. En tiedä pitäiskö tuoda myös vaaka. On ollut helpottavaa olla ilman vaakaa. Tiedän, että ramppaan vaa´alla koko ajan jos mulla vaan se on täällä, ei siinä auta kaappiin piilottaminen. Tavallaan ahdistaa kun ei tiedä omaa painoaan, toisaalta helpottaa. On helpompi pitää pientä nälkää yllä kun ei tiedä laihtuneensa ja saattaa vahingossa laihtua! Sitä ei kyllä huomaa kun ei ole sitä vaakaa... Karkkiakaan en oo niin hirveesti syöny. Uskokaa pois, en oo ahminu täällä vielä kertaakaan! Ja oon myös potenu ihan hirveää jalishimoa. Eilen etsin halpaa pientä jalkapalloa hiki hatussa kaupoista, koska oli pakko päästä potkimaan ja pyörimään pallon kanssa. Ikinä ei oo siltä tuntunu. Sitten kun pääsin vähän pomputtelemaan niin ai että se homma maistui! Mitä mulle on tapahtumassa? Jalis on paskaa.