Ostin kämppääni tv-tason, jonka kävin noutamassa huonekalukaupasta eilen. Varastomies viskas sen mulle auton takakonttiin kyytiin vähän vaikean oloisesti. Ajelin asunnolle ja pyöräytin paketin ulos takakontista, jonka jälkeen alko ongelmat. Se pöytä oli ihan saatanan painava. Sain raahattua sitä viisi metriä, kunnes ote lipes ja laatikko kapsahti nurmikollle. Siitä se ei enää noussu vaikka kirosin, potkin ja huusin. Pihalle sattu kaartamaan joku "huoltomies", joka sitten naureskeli mulle, että ei näytä tulevan tosta sun hommasta mitään ja kysy tarviinko apua. Haha, siinä sitten kannettiin meikäläisen pöytä pikkupikkupaketissa kolmanteen kerrokseen. Tiedostan, että mun on toisinaan vaikea hyväksyä sitä, etten pysty johonkin asiaan yksin. Tunnen olevani heikko ja se raivostuttaa. Mutta jestas mulle tuli kuuma kantaessa sitä pakettia jopa sen nelikymppisen apupojan kanssa. Tuli ihan hirvittävän läski olo ja itseinho. Olis pitäny jaksaa. Sain just ja just kädetkin sen paketin ympärille. Enemmän lihasta niin homma olis varmasti toiminut yksinkin. Miks mua nolottaa :D
En tiedä mikä tän jutun pointti oli, mutta tosiasiassahan olin iskemässä niitä naapuritaloa korjaamassa olleita kuumia raksamiehiä. Näytin avutonta ja haurasta neitokaista, viskoin hiuksiakin olan yli niin kuin elokuvissa ja loin apua anovia katseita siihen suuntaan, mutta eivittusit! Ainut johon vetosi oli joku nelikymppinen elämäntapa-avulias huumorintajuton herrasukko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti