Jou, saatoin läpästä ensimmäisen tentin. En osannu kun vaan yhden tehtävän, mutta uskon saavani sen verran hajapisteitä muista neljästä tehtävästä, että vähintään ykkönen (=läpi) sieltä on pakko lohjeta. Huomenna aamulla onkin sitten paini fysiikan kanssa, enkä oo vielä alottanut kunnolla lukemaan. Vähän selasin jo noita muistiinpanoja, mutta alko vaan ärsyttää niin aattelin mennä taas tuurilla tuhertamaan siihen lappuun jotain olevinaan viisasta. Oon jättänyt tekemättä hirveen monta laskuharjotustakin. Niitä tekemällä olis saattanut hyötyä jotakin kun olis laskenut sellasia tehtäviä joita siihen tenttiin tulee. Mutta laiska on aina laiska... Kuuntelen tuota rallatusta, niin voin huomenna tentissä valaa uskoa itteeni :D
hiton ärsyttävä, mutta niin tarttuva ja symppis :DD
Söin tänään kaksi pakastepitsaa ja 300 g karkkia. En tajua miten vaikeata kaikesta ruosta on päästää irti. Aina kun kaivaudun koululta tänne koloon, alan kaivella tyhjiä kaappeja etsien jotain syömistä. En edes osaa oikein asettua aloilleni ennen kuin saan jotain pureskeltavaa. Eikä tässä mikään purkka auta. Oon addiktoitunu syömiseen vähän liikaa. Mietin kesän ja syksyn vaiheessa tuleeko tästä mun yksin asumisesta mitään, niin voin kyllä sanoa että onhan tää aikamoista hevettiä. Yhtäkkiä rahaa menee ihan tajuttomasti ja itsensä hallitseminen on paljon vaikeempaa. Tarkotan kaikilla elämän osa-alueilla. En jaksa pitää kämppää siistinä, ei kiinnosta paljon mikään, tuntuu yksinäiseltä, löjötän vaan koneella ja tiedän salkkareiden juonikuvioista enemmän kuin oikeasta elämästä. Käyn muuten viikonloppuna upottamassa Etelä-Suomen tuohon murovesialtaaseen. Lisää ruokaa mahalaukkuun ja kunnon virutus päälle. Minkäköhän tunnin dieetin alottasin taas sitten maanantaina. Mulla olis toki aina olemassa se "toinen vaihtoehto", jota mietin. Joko mätän itteni kuoliaaks tai sitten näännytän kuoliaaks. Nyt kun kukaan ei oo viikkoja vahtimassa. Luulis olevan sen näännyttämisenkin helppoa. Mulla alkaa onneks treenitkin taas ens viikon lopulla. Saan taas liikuntaa, wuhuu. Posket ainaki pullottaa sen verran turvonneena, ettei mua varmaan edes tunnisteta siellä enää... Joo, pitää kattoo muutama fysiikan kaava ja painaa sitten pää tyynyyn. Meni miten meni se huominen tentti, ihan sama.
Kun itse muutin pois kotoa ja aloitin yliopistolla, koin jonkun kriisin ja masennuin ja aloin ruokkia tyhjyyttä sisälläni ahmimalla kaikki rahani. Paino nousi kivasti melkein kymmenen kiloa puolessa vuodessa ja sillä tiellä ollaan edelleen. Välillä saan painon takaisin alas, mutta heti kun henkinen olo hankaloituu, lähtee syöminen hanskasta. Se on ihan käsittämätöntä miten vaikeaa voi välillä olla sovittaa yhteen se mitä ajatustasolla haluaisi ja se mitä huomaa tekevänsä. Toivottavasti saat syömisen kontrolliin paremmin kuin mä itse koskaan olen saanut, koska oma elämä alkaa vähitellen tuntua lähinnä vitsiltä syömisten ollessa aina tavalla tai toisella se numero yksi.
VastaaPoistaOon aikanaan lukenutkin kauhutarinoita yksin muuttaminen lihottavasta vaikutuksesta, mutta vasta oman kokemuksen kautta se alkaa muuttua todelliseks. Pelottavaa varsinkin kun lihomista ei aina edes itse tajua. Eikä enää edes muista millaista tuntui olla kymmenen kiloa laihempi... Toivon sulle kans parempia aikoja, voi kun osattais suhtautua ruokaan normaalisti!
PoistaHei Elisa!
VastaaPoistaMulla on vähän samanlaisia kokemuksia kuin sulla:
Noin 3 vuotta sitten muutin ensimmäiseen omaan asuntoon ja myös mulla paino nousi ekan puolen vuoden aikana, kun yhtä-äkkiä olin ite vastuussa oman arjen pyörittämisestä. Mä opiskelin kans väärällä alalla ja oli jotenkin tosi vaikeaa motivoitua opiskelemaan, mutta sain onneks raavittua Kelan vaatimat 45 op kasaan. Sitä seuraavana keväänä hain yhteishaussa uudestaan ja pääsin mukavaan opiskelupaikkaan. En tiiä hyödyttääkö nää mun kokemukset sua millään lailla, mutta ehkä vertaistuki helpottaa ees vähän :)
Mun tekis kovasti mieli ruveta antamaan sulle yksityiskohtaisia ohjeita, miten selvitä tästä tilanteesta, tai kirjottaa jotain "tsemppiä tulevaisuuteen", mutta se tuntuu jotenkin väärältä. Haluan vaan sanoa, että noi vastenmieliset kemian ja fysiikan tentit ei oo sun koko tulevaisuus, vaan tulevaisuus on sulle täysin auki.
Kiitos paljon tästä kommentista! Kaikkien näiden "uraohjusten" kanssa opiskellessa sitä tuntee itsensä joukon mustaks lampaaks, kun onkin se ainut hälläväliä-tyyppi ja se joka tulevaisuuden suunnitelmia kysellessä ahdistuu ja sanoo: "En tiedä, mutta mitään tämän alan edustajaa minusta ei ainakaan tule". Vielä kun löytäisi sen oman juttunsa jostain. En aio luovuttaa vähällä, vaikka ajan kuluttaminen väärässä koulussa tuntuukin niin turhauttavalta.
PoistaOikeastaan ihan hyvä ettet kirjottanu mitään elämän ohjeita :) En olis noudattanut niitä kuitenkaan, haha :D Tähän tilanteeseen oon ite itseni ajanut, joten itse omilla neuvoillaan täältä on myös pois päästävä. Ehkä opin tämän vuoden aikana jotain jännää, mitä ei mikään koulu pysty opettamaan. Ainakin ajattelin tehdä tänä vuonna niitä asioita, joista tykkään. Sellasia asioita, joiden tekemistä koulut on rajoittaneet aikaisemmin... :)
En asu edes yksin mutta aika samat fiilikset...jokainen maanantai on uusi alku kunnes löytää taas itsensä mättämästä jotain...
VastaaPoistaja mä en pysty edes näännyttään itseäni, en pysty pitään ees 5:2 dieetin 500kcal päiviä D:
Voi kun joku maanantai olis se "viimeinen" maanantai jona yrittää koota itsensä uudelleen. Btw, tuskin minäkään enää edes näännyttäämään kykenisin...
Poista