Kaikkien aikojen suosikkibiisi: Bonnie Tylerin Holding Out For A Hero. Ei kaipaa selityksiä
Ja aiheeseen. Kuten jokainen huomaa, en todellakaan oo siinä kunnosa missä mun pitäis. Tällä hetkellä mun pitäis painaa 55 kg ja olla onnellinen jo vuosi sitten aloitetun projektin tuloksista. Kappas vaan tässä porskutetaan toinen käsi karkkipussissa samassa painossa kuin vuosi sitten. Jouluun on kahdeksan viikkoa jos vajaita ei lasketa ja haluaisin antaa itselleni joululahjan. Jos laihtuu puoli kiloa viikossa, pudottaa kahdeksassa viikossa neljä kiloa. Neljä kiloa alaspäin olis tähän tilanteeseen suhteutettuna aikamoista juhlaa. Mun joululahjani itselleni on siis vähintään neljän kilon pudotus ennen joulua. Mitä enemmän pudotan sen parempi. Pystyin keväällä ennen ylppäreitä pudottamaan yllättävän paljon kiloja, joten pystyn tekemään sen saman nytkin. Siitä voin jatkaa joulun jälkeen taas alemmas. Mun on kertakaikkisesti pakko tehdä tälle kunnolleni jotain. Pelkään fatoreksiaa. Toisinaan tunnen olevani normaalikokoinen, mutta kun vertaa koulussa reisiä vieressä istuvan reisiin, huomaan järkyttävän eron. Se ero on ollu kyllä aina. Viimeinkin mulla vois olla se kapeampi reisi. Ei aina tarttee olla se läskein tyttö. Sitäpaitsi mun leuan alunen on aika kaamea. Hirveesti tekemistä, mutta tulokset palkitsee.
Tuli vielä mieleen ainakin Jutan käyttämä sana itsehillintälihas. Vihaan tuota sanaa ja siitä on kirjoitettu milloin missäkin blogissa ihan innoissaan, mutta toisaalta se on varmaankin ihan totta. Aion ottaa siitä selvää. Kehitän "itsehillintälihastani" ja pääsen sokerista eroon. Pitää ottaa järki käteen kaupassa käydessä. Voisin muutenkin vähentää niissä käymistä ja keskittyä senkin aikaa vaikka koulujuttuihin, jotka on aika retuperällä. Ensi viikolla ekat tentit. Tällä menolla oon uusinnoissa, jou! Motivaatio hiton korkeella ja sitä rataa. Luennoilla mietin mihin hakisin kevään hauissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti