Tänään alkaa reenaaminen tauon jälkeen. Toisin sanoen todellisuuteen tippuminen, kun kuntoa ei oo taaskaan yhtään. Siinä, että on huono kunto on myös hyvät puolensa. Huonoa kuntoa on helpompi kohottaa ja yllättyykin joskus positiivisesti kun jaksaakin paljon enemmän ja paremmin. Ja kaikki muutkin saattaa yllättyä. Kun on huono kunto niin kaikki tajuaa jos ei jaksa. Sillon ei siis tarvii tehdä mitään ylimääräistä ja voi ihan hyvin lusmuilla. Voi niitä raukkoja, joilla on oikeesti hyvä kunto ja sellanen teäskunto oikein että kaikki sen huomaa. Minullakin oli joskus rautainen kunto. Yläasteen alussa tyypit ihmetteli miten mulla voi olla niin kova maha ja tökki mun mahaa (vatsalihakset ne vaan). Liikassa juoksin cooperin testin ja arvosanaks sain 11. 1500 m juoksussa arvosana 12, kun taulukot loppui kesken (minkäs teet). Olin kova poika juoksemaan. Kävin ahkerasti reeneissä, liikuin kotonakin aika paljon, juoksin ja lihaskuntoilin, pelasin sählyäkin. Olin poikien valinnaisessa liikunnassa ja varsinkin jalkapallossa sain arvostusta. Sitten tuli ysiluokka ja aloin kunnolla leikkimään ruoalla. Oli niin hulvatonta olla syömättä koulussa ja mättää sitten itsensä illalla pökerryksiin. Lenkkeileminen väheni ja melkeinpä loppui, koska periaatteitteni ja kokemusteni mukaan mättämisen jälkeen ei voi mennä juoksemaan. Näin se on kyllä edelleenkin, koska hölskyy, vessattaa ja sattuu kylkeen. Siten minusta tuli laardikasa. Lukiossa jatkoin läskeilyä hyvällä menestyksellä. Mutta se mikä oli kakkosluokan liikunnassa kohokohtana, oli tottakai cooperin testi. Hunajata. Yläasteelta tuttu poika kysyi ennen testi: "Hei Elisa, paljonko meinasit juosta? Ajattelin, että kannattaisko sun perässä juosta niin sais pidettyä vauhtia..." Ihan hauska kysymys sinällään, mutta valitettavasti tämmöinen tankkeri ei liiku. Mun perässäni sentään saattaisit pystyä juoksemaan, onhan se levinnyt vallattomasti tässä viime aikoina. Sen jälkeen tajusin, että mun hyväkunto-kuvitelmat on historiaa. Juoksin ärsyttävän vähän ja se tuttu poika ohitti varmaan useammallakin kierroksella. Ei kannata siis olla hyvässä kunnossa, niin ei ole oletuksia. On kuitenkin vielä ihmisiä, jotka kuvittelee mun olevan stainless steelman, joten miksen koittaisi päästä mahdollisimman hyvään kuntoon? Voisin kuoriutua tästä ihrasta ja olla taas loistava. Pakko on alkaa juoksemisenkin rullata paremmin ilman ylimääräisiä taakkoja. Ja kohta sinne harkkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti