1.4.2014

Pojat veti mua turpiin ja rikkoi mun rillit

Lähimmässä Seppälässä on ollut sen remontin jälkeen vuodesta 2007 asti sama Saara 30 vee, oman elämänsä supermalli seinällä. Nimeltään välttämättä nyt Saara ole, mutta siellä se on seitsemän vuotta ollut kolmekymppisenä seinällä ja supermallina. Oman elämänsä supermalli, alko ärsyttämään koko sanarykelmä tässä yks päivä kun katoin sitä naista silmiin. Oon ihan varma, ettei minusta koskaan tule supermallia edes omaan elämään, mutta onneks maailmassa on niin paljon ihmisiä joista voi ottaa mallia. Esittelen nyt tässä ne "henkilöt" joita kovasti arvostan ja joiden ajattelutapaan pystyn samaistumaan tai vastaavasti näen heissä ja heidän käyttätymisessään jotain tavoittelemisen arvoista ja ehdottomasti arvostettavaa. Ihmiset, tässä tapauksessa nämä miehet saavat minut jatkamaan elämää etiäpäin.


Ekana tietysti Iskä. Hirveen, hirveen kliseistä. Oon ollu aina iskän tyttö, ei oikeestaan ollenkaan äiskän. Äiskä sai isoveljet. Oon toisaalta ollu ehkä vähän kermaperse, mutta arvostan nyt myös sitä mitä iskä on minut pakottanu tekemään ja opettelemaan. Iskä opetti ajamaan autoa ja nauro paskasta naurua kun 12-vuotiaana ajoin kaasu pohjassa päin pensasaitaa ja kädet täristen huusin apua luullen että se kone räjähtää. Sitten oon niin hirveen monta kesäaamua naama punasena kiukunnut kun oon joutunu lähtemään millon mihinkin hommaan ennen kukonlaulua, vaikka on kesäloma prkl. Vasta autonomistajana oon tajunnu kuinka tärkeä isukki on kaikkien vikojen tullessa esiin. Jos autosta kuuluu ronketta ja outoja ääniä, niin yleensä vika selviää pelkällä puhelinsoitolla koska puhelimen toisesta päästä löytyy hirvee tietopankki. Haluan joskus olla yhtä hyvä koneiden kanssa.

Listalta löytyy ruottalainen jeejee. Zlatan Ibrahimovic. Nimihirviö, jonka nimen oon opetellu kirjottamaan ihan vaan arvostuksen takia (nyt joku pieni pilkunnussija tarkistaa oikeinkirjotuksen ja ei morjens, se on kuitenki väärin). Kuinka moni jalkapalloilija voi joukkueen johdon hoputtaessa kentälle, sanoa että reenit alkaa sillon kun minä päätän. Ja päälle räkänen nauru. Ihminen, joka tietää olevansa hyvä jalkapalloilija ja tiedostaen sen pystyy käyttämään tilannetta hyödyksi. Joko tyyppi pystyy peittämään erinomaisesti kusipäisyytensä medialta tai sitten se on oikeesti ihan hyvä heppu. Kun haastatteluja kattoo, sieltä tulee usein pientä vittuilua, mutta kukaan ei kuitenkaan nosta metakkaa, hyvä.



jotkut muutkin tykkää...

Sitten mennään näihin mielikuvitusihmisiin. Ei saa unohtaa Mähöstä, Dna:n mainosmiestä. Tätä miestä ei tarvii esitellä. Kuunnelkaa häntä, tuohon ajattelutapaan ei voi kun vaan samaistua.





Tuli nyt samalla vähän DNAn mainosta. Ihan sama. Mitä vaan tuon miehen takia :D

Viimeisinä ja parhaimpina mun ehdottomasti lemppariartistit. Sakari "Saku" Österlmalm ja Pertti "Speedy" Keinonen. Jos olisin itse artisti, niin olisin niin samanlainen kun nuo tyypit. Hevihiukset jäis aina oven väliin ja jokaiseen kynnykseen kompastuisin. Arvostan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti