Dodih, rybäleitä perseessä

Pääsykoe"urakka" on ohi. Tuli hiki pyöräillessä paikalle, mutta varsinaisena lukemisprojektina ei kyllä ollu nääkään pääsykokeet multa mikään erityinen ponnistus (tänäkään vuonna). Käytävät oli nörttejä ja vähemmän nörttejä poikia täynnä. Tyttöjä näin pääsykokeissa vain kourallisen mikä oli aika hämmentävää, mutta kaipa minun käytävällä kävi vain huono tuuri. Itse koe oli yllättävän helppo, melkein innostuin sitä tehdessä. Viime vuonna farmasian pääsykokeissa tajusin, että ei tämä ainakaan ole minun juttu, en ymmärtäny tehtävistä juuri mitään ja tuijottelin vain kelloa, että onko täällä pakko oikeesti vielä olla. Nyt ei ollu kelloa seinällä, mutta empä olis tarvinnutkaan. Ratkaisin olevinaan kaikki tehtävät ja jokaisen ratkaistun tehtävän jälkeen meinasin hihkua ilosta, niinku jee tein sen. Eri asia onkin sitten kuinka perseelleen ne laskin. Jospa kuitenkin pääsisin sinne ykköstoiveeseen. Ainakin kaikki enteet on kohdillaan. Hyvä koe, koeluokan numero 212 (paljon kakkosia, tuo onnea!), takapenkin paikka, eikä yhtään viime-hetken-paniikki-hikkeä kirja kädessä käytävällä! Tulis jo ne tulokset :D

Kävin tottakai kokeen jälkeen hakemassa vähän mättöä kaupasta ja eteen sattui joku puhetyylistä päätellen etelän poika, joka vilkuili kummallisesti minuun päin. Ei oikein tienny, että mitä hittoa se siinä pyörii, mutta sitten se avas sanaisen arkkunsa osoittaen mun koriin ja kysy: "Mikä toi on?" Eka ajatus oli, että ei vittu älä ainakaan niitä mun karkkeja kato. Mutta sitten se vähän selventi ja kävi ilmi että äijä ihmettelee mun laukkua, jossa on jaffa-kuvioita. Se on kuulemma muotia ja hän oli ostanut uudet samankuvioiset suihkuverhot. Jännää? Se olis varmaan halunnu samanlaiset kassin, mutta ei niitä myyty siinä ruokakaupassa. Tyypin ekan kysymyksen jälkeen olin ihan varma, että se seuraavaks tökkää mua mahaan ja kysyy: "Mut hei arvaaks mikä toi on?" ja alkaa sitten ripittämään ylipainosta ja herkkujen syömisestä. Vältyin siltä. Se olis ollu jo piinaavampaa kuin pari vuotta sitten se huuteleva kaupan kassa, joka alko kyselemään herkkupäivästä. En tiedä muistaako sitä enää kukaan, kun se postauskin on jo varmaan piilotettu ja hatautunut jonnekin tuonne syvälle arkistoon.