Ei kierot nuolet voi koskaan lentää suoraan

Minulla on hölmö olo. Minä olen sosiaalisesti paska, enkä tiedä mitä teen. Juteltiin viikolla Oravapojan kanssa fbssä jonkin verran ja lupauduin lopulta lähtemään niille helvetin kahveille. Sovittiin suunnilleen millon mennään ja sanoin tyypille mistä mut löytää ja hän saa itse päättää minne mennään. Ei varsinaisesti mitään tarkkaa aikaa ja chillailin kolossa oikeastaan koko päivän. Revin mun vanhoja farkkuja shortseiksi, mutta ne on kyllä vähän liian tiukat julkisesti pidettäviks. Nii ja oikeestaan ootin että se tyyppi tulis tai ilmottas jotain itsestään kun se kuitenki oli niin innoissaan menossa kaffelle. Mutta... ei mitään tapahtunu :D Surkuhupaisaa. Mitä tapahtu äijälle, joka huhtikuusta lähtien on yrittäny jotain ja viimesimpänä asianaan kirjottanu mulle, että hän on kuulemma ihan oikeesti kiinnostunu musta? Tyhmä olo mulla on sen takia, etten oikein tiiä olisko mun nyt kuulunu tässä tehdä jotain. Olisko mun pitäny ottaa sinä päivänä yhteyttä ja antaa joku merkki, että nyt mennään! En varsinaisesti missään vaiheessa halunnu tähän tapaamiseen, koska tuntemattomien seurassa oon niin ujo ja pelkään niitä kiusallisia hiljaisuuksia. Toisaalta lupauduin sen takia, etten ajatellu menettäväni mitään ja miks ei uusien kavereiden takia. Olin koko päivän ihan turhaan syömättä ja sitten illalla turhauduin ja vedin paketin nakkeja nälkääni.

Onneks telkusta tulee jalkapalloa. Voi olla ihan pimennossa maailmasta hyvällä syyllä: "Ei voi nyt kun tulee jalista". Paitsi että on pakko olla töissä, eih.