Tyttö on kaunis ja ystävällinen, minä vihaan häntä

Ennen kuin tulee uusi helleaalto ja aivot sulaa nopeammin kuin läski, ajattelin vähän mietiskellä painojuttuja. Sijoitan painoangstini alkuajat kasiluokalle, sieltä kaikki alkoi. Tunsin itseni isoksi, vaikka olin tämän hetkiseen tilaan verrattuna hirveen hoikka. Olin pitkä ja se poika johon minua yritettiin pakolla parittaa oli paljon hoikempi kuin minä. Aloin ajatella laihduttamista, mutta ysiluokalla aloinkin sitten nälissäni ahmimaan ja lihoin. Siitä asti oon läskeilly. Lihonu aina välillä ja koittanut taas laihduttaa. Nyt paino on kuin varkain tippunut neljä kiloa tässä parin kuukauden aikana. Välillä oon ihan koittanut laihduttaa, mutta suurimman osan ajasta oon vaan syöny mitä huvittaa ja pelannu paljon jalista. Aikasemmin mulla on ollu joku kuva, jota oon tavoitellut. Joku langan laiha luukasa tai treenattu heipukka jossain koneen syövereissä, josta oon huonoin tuloksin hakenu motivaatiota laihtumiseen. Nyt oon vähän hukassa. En jaksa enää katella luukasoja ja kukkakeppijalkoja. Kuvina ne on edelleen mielestäni kivoja, mutta vaan kuvina. Ehkä hienot varjot kylkiluista tai jotenkin mukataiteellista paskaa, mutta ne kuvat ei vaikuta muhun mitenkään. Lihaksikkaiden tai treenattujen ihmisten kuvat ei kiinnosta, koska ne tuo väkisin mieleen fitness-buumin ja koska vihaan asiaa niin paljon, ne saa mut vaan pahoinvoimaan. Enkä jaksa tavoitella lihaksia, söisin ne heti pois.

Nyt onkin ollu vähän jännät ajat. Ei tavallaan mitään varsinaista kiintopistettä. Oon vaan ajatellu, että on laihduttava. Tavallaan periaatteesta. Välillä kuvitelma itsestä on ihan jees ja toisinaan itseään vihaa. Ahdistun vain jos oon syöny karkkia ja turvottaa. Normaalitila ei oikeastaan ahdista. En tiedä onko nykyinen ajatukseni olla vain mahdollisimman laiha. Ei mahdollisimman laiha siinä mielessä, että rasvaprosentti on niin paljon, ettei sitä oikeastaan edes ole vaan niin laiha kuin minä pystyn olemaan. Haluaisin laihtua siihen pisteeseen, missä oon vielä järjissäni ja saan karkkia syötyä sen verran kuin tekee mieli. Laiha myös henkisesti, jos sen nyt noin voi sanoa. Nyt paino on jotain 66-alkavaa, vain pari kiloa enemmän kuin viime kesän pohjat!

Kasiluokan lopulta on pari kuvaa olemassa, jossa oon hame päällä. Onko oikein tavoitella sellaista kroppaa takaisin? Painoa oli vajaat 57 kg ja pituutta suunnilleen sama kuin nytkin 175 cm. Vaikka tavoittelisin samaa painoa en kuitenkaan tulisi näyttämään samalta. Perse levinnyt muutenkin ja rakenne muuttunut niin paljon, että saattaisin näyttää kummalliselta. Jos nyt asetan itselleni tarkan kilotavoitteen, niin sössinkö taas koko homman ja alan vaan mättämään enemmän? Ainakin salaiset haaveet on kajautettu ilmoille.