22.8.2014

En tiedä mitä menetän jos nyt jään


Voi paska. Nyt se tulee. Haikeus ja jossittelu. Jossittelu on vähän niiku jarrut - jarrut on vauhdin surma. Jossittelustakaan ei oo mitään hyötyä. Tänään tyhjensin mun kaupunkiasunnon tyhjäksi ja palautin avaimet. Kävelin kaupungin katuja, rantaa pitkin ihan sillä ajatuksella etten oo tulossa tänne takaisin. Jotenki tuli semmonen olo, että tää oli nyt tässä. Oon täällä viimesen kerran. Illalla ajelin mopolla ympäri kotikylää ja mietin, entä jos tällä kylällä olis sittenkin ollu mulle jotain annettavaa? Entä jos mun elämäni rakkaus on joku näistä tyypeistä täällä? Entä jos en enää koskaan tule takaisin. Mua vastaan tuli varmaan kaikki mahdolliset amikset ja tyypit. Oli mopojonnet, Nuhanenä ja sen kaverit... Orava. En enää muista kuinka masentava syksy ja talvi on täällä. Ei täällä ole ketään. Jos jäisin mulla olis vaan töitä, pimeää ja ankeaa. Pelaisin jalista edelleen samassa joukueessa. Masentuisin samoista asioista kuin vuodesta toiseen oon masentunut. Läskistyisin. En pääsisi missään asiassa eteenpäin.
Oon jo unohtanut kuinka innoissani olin kesäkuun alussa. Viimein pois täältä. Kuuntelin Tehosekoittimen Pakko päästä pois ja Olavi Uusivirran En tiedä mitä menetänjos jään. Olisin ollut valmis hyppäämään ekaan junaan ja huikkaamaan nopeet heipat oven raosta. Nyt kun tätä on saanut sulatella ja valmistella, niin ei ookaan enää niin helppoa. Oon toisinaan ihan innoissani lähdössä ja höslään kaikkea jee ihanaa viimein rauha, saan olla yksin ja päättää elämästä ihan itse. Sitten tajuan, että en tunne uudesta kaupungista yhtään ketään. Entä jos ne onkin kaikki ihan kusipäitä. Kaikki? Mun on helppo olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin siihen yhteen pisteeseen asti. Se tyssää siihen kun tunnen kuinka toinen tietää musta liian paljon. Sitten vetäydyn ja yleensä se kaverisuhde viilenee. Tartteenko kavereita vai selviinkö yksin ensi kevääseen. Kesäksi kotiin?

Nyt pakko lainata vähän Poskee, koska stadioni ja en haluis kuunnella sitä : "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa". Ja lässynlää maanantaina nostan kytkintä, sillon loppuu tämönen vetistely prkl. Vaikka perse edellä puuhun, kunhan on selkee suunta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti