Noniin. Uusi paikkakunta otettu haltuun, joskin varsinainen muutto vasta viikonloppuna. Uusi koulu ja hillitön kuumotus tulevasta neljästä vuodesta. Tänne on tullut paljon semmosia opiskelijoita, joilla on aikaisempaa kokemusta alasta joko aiemman koulutuksen ja työn takia tai sitten oman harrastelun pohjalta. Miesvaltainen ala. Yhteensä meitä on n. 40 ja viisi tyttöä. Onneks meitä on edes se viisi, vaikka ainakin yks on kyllä niin tyttö eikä yhtään peittele sitä. Se kihertelee, kikattelee joka asialla, pöyhii hiuksia harva se väli ja viilaa kynsiä wtf!! Yritän ite asennoitua tähän hommaan mahdollisimman neutraalisti ja olla vaan yks toisten joukossa, mutta toisaalta esimerkiks nuo kynsien viilaukset ei oikein oo mun juttu. Sitten saadaan ehkä just noiden toimien takia kaikki muutkin tytöt semmosia katseita, että mitä helevettiä nuo tänne on oikein hakenu ja millä perusteella nuo on valittu. Nii vittu hurraa, pohjalta noustaan... Tottahan se tulee olemaan, että ollaan altavastaajia kun kellään meistä ei näiden saamieni tietojen perusteella oo just tästä alasta paljon mitään kokemusta. Joten on tässä vähän totuttelua ja kuumotuksen kestämistä. Ei yhtään helpota se, että insinöörienkku alkaa jo ensi viikolla kun kusen aina kaikki kieliasiat, varsinkin enkussa oon ihan sietämättömän huono.
Oon ilman vaakaa ollu tämän viikon ja oon vielä ensi viikonkin. Ainakin. En tiedä yhtään oonko läskistyny vai mitä. Ainakin ihan hillitön makkara tuossa mahassa. Oon syöny joka päivä ihan kunnon kokosen aamupalan ja lounaan, mutta yleensä sitten vaan vähän iltaisin enkä tiedä yhtään onko tää hyvä vai huono. Housut mahtuu toistaseks jalkaan, mutta ei ne kyllä löystyneetkään ole. Urheilu ollut pannassa näiden koulumenojen takia. Kohta pitäs lähteä taas viilettämään pitkin kaupunkia. Oon innokkaasti ollu nyt mukana vähän joka jutussa jos vaikka vahingossa tutustuisin noihin muihin, mutta sisimmässäni haluaisin olla yksin ja mättää karkkia illat pitkät. Pakko koittaa olla sosiaalinen kun en tunne yhtään ketään täältä. Olis ollu helpompi jäädä lähikaupunkiin, kotiin. Olisin tutustunu vaikka Oravaan kunnolla, kun nää tän paikkakunnan pojat ei oo oikein säväyttäny. Ainakaan vielä. Yksikin alko arvotelemaan ohi kulkevia tyttöjä ulkonäon perusteella pantaviin ja ihan katastrofeihin lihatiski-sanastolla. Tiedän että sitä tehdään kaikkialla, mutta onko sitä pakko sanoa ääneen.
Otsikkoon viitaten. Oon luullu insinöörimies ja hoitsunainen -parien olevan pelkkä häilyvä legenda, mutta ei se olekaan! Insinöörimiehet on kuulemma kuumina hoitsuihin. Voi ressukat. Voi kun joku hoivaisi. Insinöörinainen on varmaan ihan monsteri!
Tässä nyt kun on itekin sen kolmisen viikkoa jo harrastanut joka päivä jotain jonninjoutavaa small talkia yrittäessään tutustua toisiin kanssaopiskelijoihin, niin alkaa kyllä jo kyrpiä pahasti. Ei meinaa vaan löytyä yhtään samanhenkistä ihmistä (tai sitten oon vaan nirso). Hmmmph.
VastaaPoistaNo mut jos insinöörimies ja hoitsunainen, niin sitten ehkä insinöörinainen ja tradenomimies? Tai restonomimies tai mitä näitä nyt on :D Oon hyvin huonosti informoitu amk-opintotarjonnasta, mutta tästä syytän kyllä pelkästään meidän lukion opoa :D
Juu smalltalk on välillä livahtanu vähän sujuvampaan vittuiluun, mutta toistaseks sekin on otettu ihan hyvin vastaan :DD Oon taas löytäny ympärilleni hirveitä losottajia, jotka vaan puhuu ja puhuu. Vaahto vaan roiskuu suusta ku ne pistelee menemään jotain turhan päivästä settiä. Välillä ottaa pannuun, mutta onneks joukossa on vähä hiljasempiaki niin voin niiden kanssa istua hiljaa jossain nurkassa ja vaikuttaa epäsosiaaliselta nörtiltä :D
VastaaPoistaJoo itelläki vähä hukassa noi amk hommat. Tiiän tyyliin vaan oman alan ja se riittää... ja ne helevetin hoitsut.