Kuulin tänään yhden päivän pelastavimmista kommenteista. Ei yllätä, että kylän jonnen suusta. Vaikka osa näistä "es-jonneista" on välillä vähän rasittavia ja ne alkaa töissä vittuttamaan jo ennen kuin edes pääsen töihin, niin oon saanu huomata, että ne on lopulta ihan hyviä tyyppejä kun koittaa ymmärtää (oon huono ymmärtämään jonnen elämää, mutta oon vissiin hyvä näyttelijä :DD). Ainiin siis vittuunnun niihin töissä, koska ne on kovaäänisiä, ne aina osaa käyttäytyä ja ne kertoo huonoja juttuja. Sitten vanhemmat asiakkaat ei tykkää niistä ja pyörittelee mulle silmiään siihen malliin, että jos katse vois tappaa niin meitsi olis ollu vainaa jo kuukausia. Ihan kun se minun vika olis jos heidän naapurin kakarat on huonosti kasvatettuja! Mistä lie seinän välistä tarttunu stna. Satuin tänään törmäämään kahteen mopopoikaan ja juteltiin oikeesti ihan järkeviä joku 15 minuuttia. Sitten kun kerroin lähteväni kokonaan pois töistä, toinen niistä voihkas vaan että voi ei, ainut kiva myyjä siitä kaupasta lähtee. Awww. Oon kuulemma hyvä myyjä ku oon rento, mutta ne muut on liian tiukkiksia, haha!
Koko tilanteen päätteeksi paikalle karautti kärryillään pari amista mm. Nuhanenä. Kuka muistaa? Sen pienen hetken olin sisällä amispiireissä. Vittu jee ainaki kaksi minuuttia. Uus ennätys. Aikasempaa ei ollukaan, mutta pohjat ku pohjat. Vedän tässä turkin pippureita voittajan elkein, eli suoraan pussista kaatamalla suuhun. Jos totta puhutaan niin en lopulta sanonu sanaakaan niille tulijoille (myös siksi, että oli vaikee pidätellä naurua). Se tilanne _oli_helvetin_outo_). Tuo Pesusieni-kuva kuvaa kyllä parhaiten ikinä sitä tunnetta siinä hetkessä. Olin niin väärässä paikassa, haha :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti