Insinööri + hoitsu = totta

Noniin. Uusi paikkakunta otettu haltuun, joskin varsinainen muutto vasta viikonloppuna. Uusi koulu ja hillitön kuumotus tulevasta neljästä vuodesta. Tänne on tullut paljon semmosia opiskelijoita, joilla on aikaisempaa kokemusta alasta joko aiemman koulutuksen ja työn takia tai sitten oman harrastelun pohjalta. Miesvaltainen ala. Yhteensä meitä on n. 40 ja viisi tyttöä. Onneks meitä on edes se viisi, vaikka ainakin yks on kyllä niin tyttö eikä yhtään peittele sitä. Se kihertelee, kikattelee joka asialla, pöyhii hiuksia harva se väli ja viilaa kynsiä wtf!! Yritän ite asennoitua tähän hommaan mahdollisimman neutraalisti ja olla vaan yks toisten joukossa, mutta toisaalta esimerkiks nuo kynsien viilaukset ei oikein oo mun juttu. Sitten saadaan ehkä just noiden toimien takia kaikki muutkin tytöt semmosia katseita, että mitä helevettiä nuo tänne on oikein hakenu ja millä perusteella nuo on valittu. Nii vittu hurraa, pohjalta noustaan... Tottahan se tulee olemaan, että ollaan altavastaajia kun kellään meistä ei näiden saamieni tietojen perusteella oo just tästä alasta paljon mitään kokemusta. Joten on tässä vähän totuttelua ja kuumotuksen kestämistä. Ei yhtään helpota se, että insinöörienkku alkaa jo ensi viikolla kun kusen aina kaikki kieliasiat, varsinkin enkussa oon ihan sietämättömän huono.

Oon ilman vaakaa ollu tämän viikon ja oon vielä ensi viikonkin. Ainakin. En tiedä yhtään oonko läskistyny vai mitä. Ainakin ihan hillitön makkara tuossa mahassa. Oon syöny joka päivä ihan kunnon kokosen aamupalan ja lounaan, mutta yleensä sitten vaan vähän iltaisin enkä tiedä yhtään onko tää hyvä vai huono. Housut mahtuu toistaseks jalkaan, mutta ei ne kyllä löystyneetkään ole. Urheilu ollut pannassa näiden koulumenojen takia. Kohta pitäs lähteä taas viilettämään pitkin kaupunkia. Oon innokkaasti ollu nyt mukana vähän joka jutussa jos vaikka vahingossa tutustuisin noihin muihin, mutta sisimmässäni haluaisin olla yksin ja mättää karkkia illat pitkät. Pakko koittaa olla sosiaalinen kun en tunne yhtään ketään täältä. Olis ollu helpompi jäädä lähikaupunkiin, kotiin. Olisin tutustunu vaikka Oravaan kunnolla, kun nää tän paikkakunnan pojat ei oo oikein säväyttäny. Ainakaan vielä. Yksikin alko arvotelemaan ohi kulkevia tyttöjä ulkonäon perusteella pantaviin ja ihan katastrofeihin lihatiski-sanastolla. Tiedän että sitä tehdään kaikkialla, mutta onko sitä pakko sanoa ääneen.

Otsikkoon viitaten. Oon luullu insinöörimies ja hoitsunainen -parien olevan pelkkä häilyvä legenda, mutta ei se olekaan! Insinöörimiehet on kuulemma kuumina hoitsuihin. Voi ressukat. Voi kun joku hoivaisi. Insinöörinainen on varmaan ihan monsteri!

En tiedä mitä menetän jos nyt jään

Voi paska. Nyt se tulee. Haikeus ja jossittelu. Jossittelu on vähän niiku jarrut - jarrut on vauhdin surma. Jossittelustakaan ei oo mitään hyötyä. Tänään tyhjensin mun kaupunkiasunnon tyhjäksi ja palautin avaimet. Kävelin kaupungin katuja, rantaa pitkin ihan sillä ajatuksella etten oo tulossa tänne takaisin. Jotenki tuli semmonen olo, että tää oli nyt tässä. Oon täällä viimesen kerran. Illalla ajelin mopolla ympäri kotikylää ja mietin, entä jos tällä kylällä olis sittenkin ollu mulle jotain annettavaa? Entä jos mun elämäni rakkaus on joku näistä tyypeistä täällä? Entä jos en enää koskaan tule takaisin. Mua vastaan tuli varmaan kaikki mahdolliset amikset ja tyypit. Oli mopojonnet, Nuhanenä ja sen kaverit... Orava. En enää muista kuinka masentava syksy ja talvi on täällä. Ei täällä ole ketään. Jos jäisin mulla olis vaan töitä, pimeää ja ankeaa. Pelaisin jalista edelleen samassa joukueessa. Masentuisin samoista asioista kuin vuodesta toiseen oon masentunut. Läskistyisin. En pääsisi missään asiassa eteenpäin.

Oon jo unohtanut kuinka innoissani olin kesäkuun alussa. Viimein pois täältä. Kuuntelin Tehosekoittimen Pakko päästä pois ja Olavi Uusivirran En tiedä mitä menetänjos jään. Olisin ollut valmis hyppäämään ekaan junaan ja huikkaamaan nopeet heipat oven raosta. Nyt kun tätä on saanut sulatella ja valmistella, niin ei ookaan enää niin helppoa. Oon toisinaan ihan innoissani lähdössä ja höslään kaikkea jee ihanaa viimein rauha, saan olla yksin ja päättää elämästä ihan itse. Sitten tajuan, että en tunne uudesta kaupungista yhtään ketään. Entä jos ne onkin kaikki ihan kusipäitä. Kaikki? Mun on helppo olla sosiaalinen ja tutustua ihmisiin siihen yhteen pisteeseen asti. Se tyssää siihen kun tunnen kuinka toinen tietää musta liian paljon. Sitten vetäydyn ja yleensä se kaverisuhde viilenee. Tartteenko kavereita vai selviinkö yksin ensi kevääseen. Kesäksi kotiin?

Nyt pakko lainata vähän Poskee, koska stadioni ja en haluis kuunnella sitä : "Rohkeus ei oo sitä ettei pelota vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa". Ja lässynlää maanantaina nostan kytkintä, sillon loppuu tämönen vetistely prkl. Vaikka perse edellä puuhun, kunhan on selkee suunta!

Tieto murskaa kuvat joita kauniiksi luulet

Töitä jäljellä 0. Sinne losahti se viimeinenkin päivä töitä, että hohhoijaa vaan. Nyt kamat kasaan, kytkin ylös ja menoks. Vasta viikon päästä muutto, jos vaan pääsen jo sillon uuteen asuntoon. Onneks tänään ei käyny töissä ketään niitä hirveen kivoja tyyppejä. Mopojonneista kävi vaan ne semi-ookoot ja vähän ärsyttävät :D Orava kävi, en tiiä miten siihen pitäis suhtautua, en ollu kassalla vaan hyllyvälissä ja sentään moikkasin. Ei tarvii enää miettiä mitä ajatella kun se tulee kauppaan. Ei käyny niitä uusimpia paikallisia tuttavuuksia. Unohdan nopeemmin, että paikalliset on ihan kivoja. Ja oon niin super onnellinen, etten ollu kassalla kun se vanha limanen ällötysmies kävi. Olin just lattioita pesemässä ja näin sen vaan vilaukselta. Seki näki mut. Hymyilin sille, koska tajusin että se ei vittu enää ikinä tuu iskemään mua. Se ei enää ikinä kerro mulle niitä paskoja juttujaan kassalla ja eikä sen tarvii pyytää muita työntekijöitä käskemään mua ottaa sen numero kaupan ilmotustaululta. Nyt sen tarvii vaan miettiä pienellä rasvahiuspäällään, että minnehän minä karkasin. Okei kysyin pomolta jo ens kesälle kesätöitä.... mutta toivon ettei tarvii nähdä sitä äijää enää!

Sitten voin miettiä niitä kivoja tyyppejä. Kivat mopojonnet, jotka piristi työpäiviä hulvattomilla jutuilla varsinki nyt viimeisinä viikkoina. Se yks urheilijatyyppi, joka tuli ykskin päivä kauppaan ihan kuolleen olosena ja se vaan puuskuttu kassalla kärsivällä ilmeellä, että oltiin tuossa jätkien kanssa vähä pelaamassa ja nyt on paikat pikkasen jumissa. "Pikkasen jumissa" tarkotti sillä lähinnä koomaa, en voinu ku nauraa.

Oon loppupeleissä kuitenkin ihan ilonen, että nää hommat loppu ainakin vähäks aikaa. Voin köyhtyä ja syrjäytyä rauhassa.

Rihanna, Rihanna, täytyy uuniin pannari panna

Mitä yhteistä on minulla ja 16-vuotiaita täynnä olevalla jonne-laumalla? Ei yhtään mitään, mutta hengasin niitten kanssa tänään "kylillä". En tiiä kuinka alas pystyn vajumaan, ilmeisesti aika alas. Ei niitä ollu ku neljä ja ne tuli kiusaamaan kaupan tätiä kun tämä oli vähän urheilemassa. Ihmettelin ääneen, mitä hemmettiä oikeen teen täällä 16-vuotiaiden kanssa ja ne vaa rennosti istu siellä penkillä iha onessaan. Tää paikkakunta ei selvästikään tee hyvää mulle. Enää kolme päivää töitä ja sitten viikon vapaus! Vajaat kaksi viikkoa muuttoon ja hitto alkaa oikeesti sellanen pieni haikeus tulla. Musta tuntuu, että alkaisin päästä piireihin jos vaan oisin vielä vaikka puol vuotta täällä. Ei jonne-piireihin, vaan ihan normaaleihin kylän marttakerhoihin ja semmosiin.

SOHC

Oudot tilanteet jatkuu. Sain työpäivän aikana tekstiviestin tuntemattomalta Heikiltä, joka tiedusteli mahdanko olla sinkku. Tai ensimmäisessä viestissä hän sitä tiedusteli ja lähetti sitten parin tunnin jälkeen toisen viestin kertoakseen olevansa Heikki. Mikä vitun Heikki? Numeroa ei löydy numerohausta ja oon tarkistanu tuntemieni Hekkien puhelinnumerot, eikä luojan kiitos oo ollu kellään sama numero. Mitä minä nyt teen? Vastaanko, että ota se peukku pois perseestä ja tarkista hyvä mies se numero ennen kuin tuntemattomia ahistelet. Onko se huijausviesti vai kiusaako joku mopopoika minua. Entä jos siellä onkin mun elämäni mies, joku kuuma adonis, joka on valmis vahaamaan kahdesti vuoteen mun auton (kokeilin se vahaamishomma oli ihan älyttömän hermoja raastavaa) piukat speedot jalassa? Äh ei sittenkään niitä speedoja. Alko oksettamaan jotkut uimahousut. Tai sitten siellä on joku vanha limanen mies, joka on pongannu mut kaupasta. Tuli justiinsa mieleen se yks hiton ällöttävä ukko. Parempi sittenkin olla vastaamatta, vaikka nyt meniskin joku kuumis ohi.

Jumalten juomaa ja menoks -ES

Kuulin tänään yhden päivän pelastavimmista kommenteista. Ei yllätä, että kylän jonnen suusta. Vaikka osa näistä "es-jonneista" on välillä vähän rasittavia ja ne alkaa töissä vittuttamaan jo ennen kuin edes pääsen töihin, niin oon saanu huomata, että ne on lopulta ihan hyviä tyyppejä kun koittaa ymmärtää (oon huono ymmärtämään jonnen elämää, mutta oon vissiin hyvä näyttelijä :DD). Ainiin siis vittuunnun niihin töissä, koska ne on kovaäänisiä, ne aina osaa käyttäytyä ja ne kertoo huonoja juttuja. Sitten vanhemmat asiakkaat ei tykkää niistä ja pyörittelee mulle silmiään siihen malliin, että jos katse vois tappaa niin meitsi olis ollu vainaa jo kuukausia. Ihan kun se minun vika olis jos heidän naapurin kakarat on huonosti kasvatettuja! Mistä lie seinän välistä tarttunu stna. Satuin tänään törmäämään kahteen mopopoikaan ja juteltiin oikeesti ihan järkeviä joku 15 minuuttia. Sitten kun kerroin lähteväni kokonaan pois töistä, toinen niistä voihkas vaan että voi ei, ainut kiva myyjä siitä kaupasta lähtee. Awww. Oon kuulemma hyvä myyjä ku oon rento, mutta ne muut on liian tiukkiksia, haha!

Koko tilanteen päätteeksi paikalle karautti kärryillään pari amista mm. Nuhanenä. Kuka muistaa? Sen pienen hetken olin sisällä amispiireissä. Vittu jee ainaki kaksi minuuttia. Uus ennätys. Aikasempaa ei ollukaan, mutta pohjat ku pohjat. Vedän tässä turkin pippureita voittajan elkein, eli suoraan pussista kaatamalla suuhun. Jos totta puhutaan niin en lopulta sanonu sanaakaan niille tulijoille (myös siksi, että oli vaikee pidätellä naurua). Se tilanne _oli_helvetin_outo_). Tuo Pesusieni-kuva kuvaa kyllä parhaiten ikinä sitä tunnetta siinä hetkessä. Olin niin väärässä paikassa, haha :D

Pullero pallero punainen kana pot pot pot

14 päivää työsopimusta jäljellä. Täytyy selvitä. Nyt jos koskaan tuntuu olevan ihan helvetin hyvä juttu, että lähden tuolta pois. Se vanha ällöttävä mies on ihan innoissaan kun palasin lomalta ja mun pitäis kuulemma ottaa sen numero kaupan ilmotustaulun seinältä, kun hän kuulemma siellä jotain myy. Antaa uskoa unelmiinsa. Jaksan häntäkin vielä kaksi viikkoa ja sitten ei enää koskaan jooko. Musta on näköjään tullu myös yhen teinipojan kohde. Ei hurraa. Koko jonnelauma ootti mua reilu viikko sitten töistä ja osa niistä seuras mua kotiin asti mopoilla. Olin iltavuorossa ja viimeisenä lähdössä pois. Ja sitten tuo yks on oottanu mua töistä kaks kertaa yksinkin ja se tulee aina jotain selittämään. Meinaan aina purskahtaa nauruun. Päässäni kuiskin itselleni "älä naura jonnelle, älä naura jonnelle". Mutta herranen aika en ole puuma! Eikä kiinnosta viistoista kesäset. 14 päivää jäljellä, kestän.

Aika rientää nyt niin nopeasti, etten oikein kerkeä kirjottelemaan. Ei kyllä ole asiaakaan. En oo ajatellu edes laihduttamista. Oon pelannu paljon jalista myös omalla ajalla, en vain treeneissä. Oon varmaan jotenki koittanu ottaa vielä kaiken irti idässä olemisesta, ennen kuin kuukauden loputtua kerään kimput ja kampsut ja täräytän asumaan länteen. Kaikki tutut jää tänne. Ja kaikki uudet tutut, joihin oon tutustunu vasta tässä ihan lähiaikoina. En yleensä kovinkaan mielelläni tutustu uusiin ihmisiin, tarkotan ettei uusiin ihmisiin tutustuminen oo mulle mitenkään erityisen tavoittelemisen arvoinen asia, mutta nyt oon tutustunu (joskin aika pintapuolisesti) muutamaan sellaseen tyyppiin johon kiinnostas tutustua paremminki. Ainaki yhteen mielenkiintoseen pojuseen, hehe. Oon jotenki tajunnu, että vaikka tää kunta onki aina ollu jotenki paska paikka, niin täälläki voi olla elämää. Se vaan pitää löytää, olla oikeeseen aikaan liikkeellä ja oikeiden tyyppien kanssa liikkeellä. Ei tarvita isoa massaa, että tapahtuu jotaki. Silti pois täältä jeejee :D