Tynkä

Ei nyt taas väliaikaisesti oikein irtoa mitään kirjottamista. Päivät vaan menee samassa harmaassa sumussa kuin aikasemminkin. Oon ollu tässä töissäkin ihan kivan verran, just tuli kuukauden palkkalaskelma ja oon aika iloinen mun pikkupikkupalkastani. Vähän on valoisampaakin tiedossa, kun mut meinataan "ylentää" :DD Itsetunnon kohottamiseks puhun ylentämisestä, vaikka lähinnä työtunteja lisätään ja mulle tullaan opettamaan uusia juttuja. Enemmän töitä, vähemmän koulua... sitähän minä halusin. Jännittää kylläkin vähän, kun.. noh... töissä vaan aina jännittää. Oon ihan hirvee jännittämään nykyään. Huomiset työtkin jännittää aika paljon, vaikka oonhan minä siellä käyny jo kohta 7 kk. Pelkään etten oo tarpeeks hyvä tai teen jonkun typerän virheen. Mitään henkipois-virhettä ei oo aikasemminkaan tapahtunu, joten tuskin mitään niin kamalaa tulee tapahtumaankaan mutten saa pois tätä tunnetta.

Joulu on onneks ohi ja kohta on uusi vuosikin, huh. Ostin tähtisädetikkuja tänään ja nyt ei tarvii kun ootella jotain näpäkkää kaatosadetta että pääsee kunnolla tunnelmaan. Heiii! On muuten ollu aika hyvä jakso karkkien kanssa tää joulun aika kun kotosalla saanu paistatella. En oo syöny paljoakaan karkkeja pitkiin aikoihin. Tosin "pitkiin aikoihin" saattaa tarkottaa mulla just ja just yli 24 tunnin taukoa. No joo, mutta oikeesti ei niitä oo kovinkaan paljon uponnu kun ei ite osta, eikä muualtakaan saa.

Enempää ei nyt irtoo taas...

Toivon tätä sulle: kuole kuole!

Jouluaattona meinasin tulla kirjottamaan pitkän valituksen siitä kuinka vihaan joulua, inhoan niitä kaikkia kliseitä ja joulutapoja ja lauluja ja no ihan kaikkea. Joulu on onneks nyt ohi, mutta sitten löytyis valitusta itsestä ja siitä etten edelleenkään löydä itteeni, kiinnostuksen kohteita, eikä mikään oo hauskaa ja lässynlässyn! En jaksa. Näin jouluna Tarzaninkin ja se olikin kuumempi kun muistelinkaan. Sitten muistin, että piti laihduttaa ennen kuin seuraavan kerran sen nään ja hitot kun olin lihavampi kuin koskaan. Nyt riittää!! Oon niin lässyttäjä ja yks iso tekosyy itsekin, että vihaks pistää. Edelleen mielessä pyörii ensi kausi ja ajatus siitä, että ensi (jalis)kauden alussa olisin kymmenen kiloa kevyempi kuin nyt. Ärsytää kuinka monta kertaa oon itelleni lupaillu vaikka mitä, mutta ikinä ei oo mitää tapahtunu. Viime keväänä kylläkin pudotin jo melkein sen viis kiloa, mutta tässä ne on taas leuan alla kaikki! 125 päivää ennen toukokuuta ja parempi olis sillon olla tikissä, saatana. En tiedä tuleeko tästäkään ikinä mitään, koska aina kun jotain yritän niin se pitäis sitten tehdä täysillä. Toisin sanoen jos liikun, en myöskään syö. Mutta jos en saa itteeni liikkeelle, siitä tuleekin yhtäkkiä lupa syödä. 2,5 kg kuukaudessa ei pitäs olla mahdoton tehtävä.

Kuole läski, kuole!!

Trouble is a friend

Vaikka alamäki jatkuu ja itku tulee kohta, niin en pysty kuin nauramaan itelleni. Oon niin säälittävä, että ihan huvittaa :DD Kaikki kolme kurssia, joiden tentit tein tässä ennen joulua, reputin (ei ollu ees yllätys). Heihei 16 opintopistettä! Ja uusintoja odotellessa. Tekis mieli lopettaa tuo kakka, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja. En pysty elättämään itteeni noilla vähäisillä töillä. Työtilanne on muutenkin niin huono, etten uskalla lopettaa koulua ja alkaa etsiä lisää töitä. Jos en niitä saa niin sitten ollaankin kusessa. Samaan aikaan en kuitenkaan kykene motivoimaan, enkä pakottamaankaan itteeni opiskelemaan noiden kurssien sisältöä kun ne ei mua ollenkaan kiinnosta. En tiedä mikä sitten kiinnostais (edellisiin viitaten: kaikki muu on paskaa paitsi kusi...). Toisaalta taas jos mulla olis joku mielekäs vaihtoehto ensi vuoden (ja koko tulevaisuuden) ammatinvalinnalle, oon melko varma, että näistä matikan ja fysiikan opiskeluista olis todellakin hyötyä. En kuitenkaan tiedä mikä kiinnostais, joten en voi silläkään motivoida itteeni yhtään. Oon ihan umpikujassa räpiköimässä syvässä suossa. Melkein pakko vieläpä ens keväänä koitaa päästä johonkin mielekkääseen paikkaan, kun ne hakusysteemitkin muuttuu jotenkin ja oon käsittäny että tämmösillä jo-korkeakoulupaikan-omaavilla on heikommat mahdollisuudet päästä minnekään. Hauska uusi systeemi, ei onneks aiheta yhtään enempää stressiä, masennusta ja syrjäytymistä.

Olis hemmetin hauskaa olla oikee uraohjus ja toitottaa yliopiston seinät raikuen ettei mulle mikään läpi pääseminen riitä, vaan on todellakin saatava viitonen (eli paras mahdollinen arvonsana). Näitä löytyy tuolta oikeesti useampikin heppu. Tai olis kiva jos olis etes keskiverto ja elää jokseenkin järjestelmällistä elämää, panostaa asioihin joista tykkää. Ei tuo koulukaan nyt niin paljoa aikaa veis etteikö siitä selviäisi ihan hyvin arvosanoin, mutta patalaiskana en jaksa tehdä sitäkään. Tänään tajusin kuinka mun rahatilannekin on aika retuperällä. Jos ei olis syksyllä ollu tätä vähääkään töitä niin tilillä olis varmaan pyöreet nolla euroa.

Huoh, mitä settiä taas. En haluais etes julkasta tätä, mutta kun nyt tuli taas jauhettua niin anto mennä vaan... Ja vielä joulukin tulossa, yök. :DD

Oi mikä ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan

Mun vuorokausi ja vähän enemmänkin on kyllä ollu kertakaikkisen mahtava. Tuntuu niin kuin olisin yhtäkkiä enemmän elossa kuin koskaan. Kaikki alko eilen töissä iltavuorossa (töitä 14-21). Sain koko illan selittää ja korjata kuitteja, jopa edellisiltä päiviltä. En jaksa avautua tarkemmin kuin että tuun hulluks kaikkien hintamuutosten kanssa. Asiakkaat ei ymmärrä, että jos päiväysten takia alennuksessa oleva esim. mansikkajogurttitölkki on alennetulla hinnalla, se ei tarkoita että myös mustikan makuinen jogurtti on samalla hinnalla. Lukekaa niitä hintalappuja, siellä kyllä lukee! Sitten väännellään naamaa kassalle ja valitetaan että tämä kauppa se huijaa, en tule enää ikinä saatana!! Asiakaspalvelu ♥ Sain vielä jotain kummallisia mahan väännöksiä, enkä tienny lentääkö tavara ylä- vai alakautta. Ei siinä kassalla hirveesti juosta vessankaan. En ymmärrä miten selvisin koko illasta kun suu olis pitäny pitää kiinni ja samalla selittää valittaville mutruhuulimmmoille miten ne asiat oikein on...

Ja elämä jatkui töiden jälkeen. Lähdin autolla kaahaamaan vesisateeseen ja ihan hiton liukkaille teille. Matka olis saattanu mennä ihan mallikkaasti, mutta muistin että mun on käytävä ostamassa maitoa huoltoasemalta. No rampilta ylös ja ekaks eessä hirvee loskakasa, johon vauhti tyssäs aika nopeesti. Sen jälkeen kaartuva mutka umpijäisellä tiellä. Painasin vähän jarruja ja samassa tajusin, että vika tikki. Meinas kaide rytistä ja auto saada uusia vauhtiraitoja. Vähän jänskätti seuraava kolmioristeys kun vauhtia oli ihan rutkasti tilanteeseen nähden, kun ei jarruja pysty mutkassa käyttämään. Selvisin jotenkin, mutta seuraavassa unohdinkin noudattaa Stop-merkkiä. Elävänä pääsin lopulta Koloon. Uni vaan ei tullu koko iltana ja menin lopulta kahdelta yöllä nukkamaan. Nukuin ruhtinaaliset viisi tuntia heräillen tunnin ja välillä puolen tunnin välein, koska unessa olin täyttämässä karkkiahyllyä ja siinä hommassa oli jotain häikkää. Toisinaan päätin herätä, koska luulin, ettei herätyskello soi kuitenkaan. Puoliunessa ilman aamupalaa liukastelin kahteen perättäiseen tenttiin, joihin yhteensä luettu ehkä noin tunti kaiken kaikkiaan. Semmonen kiva perskutina, ettei kumpikaan ihan tainnu läpi mennä...

Mieltä ylentävästi sain päivällä vihaisen tekstiviestin (joka lähetetty koko henkilökunnalle) pomolta, koska töissä oli tehty joku suurempi virhe ja nyt on kaikki vihaisia. Ärsytti, koska kassatyttönä mulla ei oikein ollu vaikutusvaltaa siihen asiaan. Ootan ihan tosi innoissani huomista aamuvuoroa..not. Koko ihanan vuorokauden kruunasi illan reenit, jossa yritin harjoittaa käsipalloa useampaan otteeseen jalkojen vaivaamisen sijaan ja potkasin muutaman kerran tyhjää (11 vuoden kokemuksella tyhjän potkiminen on aika tavallista...ööö...), kuntokin loppu yllättävästi vaikka oli aika rennot reenit. Lopulta mun tuulihousutkin oli varastettu pukukopista ja kävelin pitkin kaupunkia shortseilla. Elämä on hyvä.

Joulumuna

Ei jestas. En oo ikinä kuvitellukkaan, että jouluna myytäis munia kaupassa. Suklaajoulumuna, joulusuklaamuna, suklaamunajoulu. Jos pääsiäisenä munia jakaa pääsiäispupu, niin eikai se nyt jouluna sitä tee ja tule pukin reviirille? Vai onko nää sitten ihan pukin omat munat? Ei suklaamunat kuulu jouluun, joten kinder mene pois saastuttamasta ihmisten mieliä.

Mulla on huomenna tentti, eikä voi vähempätä kiinnostaa. Voi jestas pitäs taas laskeskella, että saan tarpeeks opintopisteitä. Siitä hommasta en tykkää myöskään yhtään. Lasken mieluummin mun kuukauden palkkaa. Se on hauskaa :) En taia jaksaa edes avata kurssimateriaalia tänään, huomenna se ei enää kannata. Joten taidan ihan suosiolla ottaa tästä kurssista hylsyn ja mennä yleiseen tenttiin. Muutenkin pitäs ne täydet vetästä, kun en oo mikään hirveen aktiivinen ollu noissa muissa pisteitä kerryttävissä töissä. Tekis mieli lopettaa tää koulu tähän jouluun, mutta en saa tarpeeks töitä niin en selviä. Pakko kärvistella vielä neljä/viis kuukautta ens vuoden puolella ja sitten ei meikäläistä enää siellä nähdä!

Tämmöstä pientä nysävalittamista tällä kertaa................. Oli mulla joku hieno suunnitelma kirjottaa jostain hyvästä aiheesta, mutta sitten kaikki vaan unohtu ja ajattelin valittaa :D:D

Siunattu hulluus suonissani juoksee, joku mua kutsuu luokseen

Reasons to lose weight:

Ihan vaan muistutuksena itselleni. Paino on tippunu muutaman kilon ihan syyttä. Se voi johtua viime viikolla hyvin menneistä reeneistä, siitä etten oo ehtiny syömään kunnon ruokaa (huoh, mutta silti aikaa löytyy herkuille), etten eilen syönyt paljoakaan ja ilta venyi muutenkin aika pitkälle. En sitten kolmen aikaan yöllä enää jaksanu miettiä ruokaa, enkä kyllä aamullakaan :DD En muista yhtään mitä on tullu lörpöteltyä tänne, mutta lörpöttelenpä samoja asioita uudestaan kun ei kiinnosta yhtään lukea omia kirjotuksia taaksepäin :D Mutta ajattelin jo mielestäni erittäin viisaasti tulevaisuutta ja päätin, että sitten kun huhtikuun lopussa (?) meillä alkaa kausi, niin meinasin painaa sen 60 kg. Olis vähän helpompi kantaa itteensä ja juokseminenkin olis ihan hauska juttu. Yleisesti ottaenhan nää mun päätökset on ollu aika kestäviä, että varmaan tästäkin saahaan yks uus menestystarina lisää ja voisin jo suunnitella itelleni jotain kivaa pikku palkintoa tulevasta saavutuksesta. Tästä on ainakin ihan hyvä alottaa näin karkkipaperit tuossa nenän eessä ja siis alotan kunnon dieetin heti kun vaan saan nuo loputkin imastua. Tiiättehän, niiku puhtaalta pöydältä...mitä. Joo ei tästä sen enempää. Kiva viikko tulossa hei kun ei oo enää luentoja, vaan hauskaa tentteihin lukemista. Innostaa ihan hulluna, varsinkin kun yks kurssi on käytännössä jo reputettu. Hauska kun pitäs saaha ens viikon tentistä täydet päästäkseen siitä läpi. Juu ei tuu tapahtumaan :D Tunnen itteni vastuulliseksi opiskelijaksi.

Hehheh, ei tässä muuta. Töihin illaksi jouuu! ja kaksinkertainen palkkarakkaus.

Huomaan hokevani, et kuka mä luulen olevani

Minulla on viimein joku pieni vainu tulevaisuudesta. Saatan tietää mitä halua opiskella, jiuuh! Tosin tän päähänpiston kanssa on ollu vähän on-offia kun kerkeen päivässä muuttaa niin monta kertaa mieltäni, että kai se on vähän niiku sama heittää tääki idea kaivoon. Se vaatis toiselle puolelle Suomea muuton, kaikkien ihmisten jättämisen tänne, harrastuksen jättämisen just kun oon parit viime treenit ollu ihan liekeissä. Painan viis kiloa enemmän kun kesällä ja marraskuun alussa olo oli kun makaronilla ja tuntu niiku joka puolella olis joku irtopala joka vaan raahautuis mukana. En tiiä mitä tässä on tapahtunu, mutta energiaa on ollu viime viikosta lähtien enemmän kun Duracell-pupulla konsanaan!! Ja reenien tuloskin on ollu sen mukanen, siellä on ollu ihan kivaakin vaikka viime vuosina oon lähinnä kironnu reenit alimpaan helvetiin.

Hauskaa kun jollain alueella menee hyvin ja samaan aikaan jollain toisella alueella erittäin huonosti. En jaksa keskittyä kouluun ollenkaan ja yks kurssi on jo periaatteessa menny niin huonosti, ettei oo mitään mahdollisuutta päästä läpi :D Toiset kurssit menee miten menee, taas varmaan rimaa hipoen. Mutta en jaksa ainakaan ottaa stressiä, niiku jotkut hikarit samoilla kursseilla. Edelleen mennään samalla ajatuksella, että kyllä se elämä jonnekkin heittää. Syöminenkin on ihan hanurista. Tänään oon syöny 4 fazerin suklaapatukkaa, 2 kismettiä, 2 laatikkoa salminakkeja ja 6 kinderin maxi-patukkaa. Huoh 456 g taas kerran. Elimistö yrittää kyllä pistää vastaan, kun tänääkin koulusta koloon kävellessä mahaan koski niin älyttömästi ja sain pitkään yrittää rauhotella sitä. Vois ihan läpällä alottaa karkkilakon. Muistasin sen just just vielä aamulla, mutta siihen se sitten jäiskin. Pitää löytää joku keino rajottamiseen. Mulla on kylläkin vaan kaks vaihtoehtoo: joko aina maha täyteen karkkia tai sitten ei yhtään mitään. Nyt ei oo mulla ainakaan hallussa yhtään karkkia, niin olis aika hyvä alottaa. Muutaman kilon kun nyt aluks tiristäs pois niin olis jo helpompi hengittää, ainaki niissä työhousuissa...

Roileri

Kotikotona käyminen rauhoittaa aina. Vaikka siellä ei aina oo niin kivaa, mutta siellä pystyn nukkumaan kunnolla ja koko edellisen viikon edestä. Siellä saan aina ruokaa, viime aikoina oon saanu viikonloppuisin viikon ainoat kunnon ateriat. Jännä juttu kun yläasteen aikana viikonloppuna olin aina ihan kauheen turvonnu ja maanantai oli se päivä kun farkut ei meinannu mahtua jalkaan, mutta nykysin maanantaina saan farkut vielä jotenkin jalkaan, kun taas perjantai on se survomispäivä. Tänään tulin takasin koloon ja olo on suht tyytyväinen. Oon ravittu, kävin just reeneissä ja vaikkei reenitaso ollu kova, tuli ihan hyvä olo. Sain kotoa pienet jouluvalot ja nyt ne loistaa keittiökomeron oven yläpuolella oikein komeasti! Kävin jopa kaupassa tänään, ostin karkkia vaan 250 g, mikä on hirveen vähän verrattuna "normaaliin" määrään. Parasta oli se, että ostin kanaa ja riisiä, salaattiakin. Huhhuh, ihan oikeeta ruokaa. Meinasin ens viikolla syödä oikeeta ruokaa! Oon tehny koulutehtäviäkin ja oon ihan ylpee itestäni. Jakson alussa en tehny yhtään tehtäviä, mutta nyt oon tehny paria aikasempaakin tehtävämonistetta ja oon lähes liekeissä. Pakko alkaa nyt iltasaduks tekemään vielä lisää tehtäviä. Ne oli tällä kertaa sen verran helppoja, että niitä tekee mielellään :D Ainiin ja oon ilonen myös siks kun lauantaina mulla oli pitkästä aikaa töissä oikeesti kivaa. Pian on palkkapäivä ja saan enemmän rahaa kuin olin laskelmoinu. Kyllä raha tekee iloseks.

Montako euroa sinä syöt?

Voi järkytys sentään. Katoin mun pankkitilin tietoja pitkästä aikaa ja huhhuh olin kuolla järkytyksestä. Laskin kaikki marraskuun ruokakauppaostokset yhteen ja niistä tuli 170 €. Niiku what? Oon tuhlannu ihan liikaa rahaa kaikkeen kakkaan. Kysympä vaan iteltäni montako kertaa tässä kuussa oon syöny oikeen aterian? Jotain mikä ei oo esim. pitsaa, makkaraperunoita tai munkkeja tai jotain pasteijoita tai dippikasviksia :D... Taitaa jäädä yhteen kertaan, senkin kävin syömässä koulussa vähän pakon edessä. Oon minä syöny esim. iltapalaks rahkaa ja aamupalaks puuroa tai hedelmiä, mutta eipä oo sitä kunnon ateriaa päivässä ollu. Tiedän, että just tää saattaapi olla se mun ongelma koko syömishommassa. Yhy pitäs ryhdistäytyä. Mutta että ihan 170 €/kk oon saanu kulutettua ruokaan. Huhhuh, mitenköhän meinasin elättää itteni tämän elämän ajan. Jos söisin hyvin saattaisin fyysisen olon lisäksi voida paremmin myös henkisesti, saattaisin jaksaa pitää tätä kämppää siistinä ja sisustaa vähän enemmän. On nimittäin aika kolkon oloista toisinaan, muttei vaan jaksa tehdä mitään. Saattaisin muuten myös herätä aamuisin herätyskelloon, enkä kääntää vaan kylkeä ja herätä sitten viittä vailla kahdeksan, että kappas se ois tärkee luento 20 min päästä. Viidessä minuutissa maalasin naaman, heitin ekat rätit mitkä käteen osu päälle ja menoks! Olin 10 yli kahdeksan istumassa luokassa ihan ekana ja jouduin odottelemaan vielä 5 minuuttia ennen kuin muut raahautu paikalle. Seuravan vähemmän tärkeen luennon skippasin suht pöhelön olon takia, mutta myöhemmin tajusin että jos olisin just sillä kerralla ollu paikalla olisin saanu ylimääräisiä helppoja lisäpisteitä tenttiä varten. Fuck! Ens kuussa voisin opetella syömään.

Minä, pieni pala yhteiskuntaa joka ei sitä ymmärrä

Viime yönä en saanut unta. Itkeä vollotin ja vuoroin olin nukahtamaisillani, kunnes taas aloin pillittää ja ihan syystä! Oon taas viime päivät mietinyt mikä minusta tulee isona? Tuo kysymys on jo lähes mörkö mielessäni ja asian miettimisen tuska kasvaa päivä päivältä. Enää neljä kuukautta ja pitäis laittaa haut menemään. Juteltiin tästä asiasta viikonloppuna koko perheen voimin, eikä löydetty minkäänlaista asiaa auttavaa tietä. Iskä ehotti tosissaan jopa inttiä ja sehän nyt olis ihan innoissaan jos sinne menisin, olenhan isäni kolmas poika. Ei oo kuitenkaan minun häröpalleron paikka se ja tuntuu niinkuin kaikkeen tähän itsensä etsimiseen menis ihan liian kauan ilman vuoden metsässä rämpimistäkin. Oon nyt vuoden yliopistossa, mutta tää on vaan tämmönen "välivuosi". Jos menisin inttiin ja joutuisin vielä odottamaan sinne pääsyä olisin varmaan jo sata-vuotias ennen kuin saisin mitään aikaan. Isä kysyi sitten: "Minne sulla on oikein kiire?" En tiedä, mutta tuntuu niiku mulla kuuluis olla kiire ja vouhotus päällä. AMKin ja yliopistojen hakuun tulee muutos, jonka takia olis parempi tietää mitä haluaa. Pelottaa, että jos nyt en hae sitä mitä haluan, en pääse koskaan opiskelemaan alaa jota lopulta haluaisin. Kela muuttaa opintotukia sun muita opiskelijoiden raha-asioita pääajatuksenaan että opiskelijat valmistuisivat edellistä nopeammin ammattiinsa. Koko ajan voudotetaan kuinka pitäs olla opinnoissaan nopea. Mitä varten? Että voin sitten lojua työttömänä mahdollisimman pitkään, varsinkin niillä aloilla joihin koulutetaan liikaa porukkaa vapautuviin työpaikkoihin nähden. Ja tämäkö lisää suomalaisten hyvinvointia? On mahtavaa, että Suomi koittaa olla tehokas! Hyvä Suomi!

Onhan minulla päällisin puolin asiat vallan mahtavasti. On opiskelupaikka ja minusta voi tulla oikein Filosofian maisteri (MESTARI!!), on opiskelujen ohella työpaikka, on oma asunto opiskelukaupungissani, on harrastus jossa puran päivän paineet potkimalla tovereiltani tajut kankaalle, on vituttavia kavereita jotka voin kutsua kylään. En siis ole syrjäytynyt vaan olen mallikansalainen. Ulkopuolisin silmin olen tulevaisuuden toivo. Kun minuun nyt panostetaan, olen myöhemmin mainio veronmaksaja. Tehokas Suomi ei vain ymmärrä, etten minäkään ole kone, jonka voi huoletta ohjelmoida laskimeksi. Minua ei ole tehty laskimeksi, olen joku muu kone. Jotkut on mummojenkääntelijäkoneita, jotkut koneiden korjaukoneita ja jotkut voi olla rakennuskoneita tai ompelukoneita, mutta ei kaikki tiedä mitä koneita ne on. Minulle on annettu malli, jonka mukaan kehitän itseäni tiettyyn muottiin. Painostavaa.

En minäkään kauaa eläisi, jos valtio ei minua tukisi tällä lailla miten se nyt tekee ja tiedä vaikka en olisikaan enää hengissä, mutta silti Suomi menee muutenkin mielestäni ihan väärään suuntaan. Suomi on se etupulpetin ujo poika, joka tekee niin kuin takapulpetin pahikset haluaa. En ymmärrä politiikasta paljoakaan ja on siks aika tyhmää alkaa kirjottamaan asiasta, mutta puhumpa nyt kaikkien muidenkin tyhmien puolesta. Suomi on vaan niin rajoittunut maa, vaikka toisin kehuskellaan. Siis ihQ on tasa-arvo, on vapauksia, on demokratia. Minun mielestä Suomen ei enää kannata pelata noilla korteilla. Niin monet muut Euroopan maat on ihan samanlaisia, ei Suomen kannata ajaa noita asioita, jotka muutkin ovat jo osanneet hoitaa. Ihmettelen suuresti myös sitä miksi Suomi syytää rahaa ulkomaille pelastaakseen esim. Kreikan ja muita pommivaltioita kun omassa takataskussa tikittää sama kello. Velkakello (klick!).

En ymmärrä miksi Suomeen otetaan ulkomaalaista työvoimaa, vaikka työttömyysprosentti kasvaa koko ajan? En ymmärrä miksi eläkeikää nostetaan, koska ei ole työntekijöitä tarpeeksi vaikka on työpulaa? Miksi ihmisten töitä koneellistetaan, vaikka tarvitaan työpaikkoja? En ymmärrä miksi Sini Saarela pelastettiin Venäjältä takaisin Suomeen, vaikka suhteet Venäjään kannattaisi pitää hyvinä (enkä tosiaan usko pisteiden nousseen suomalaisen aktivistin takia)? En ymmärrä miksi ei saa keittää pontikkaa? Miksi tehdään lisää kieltoja, vaikka tiedetään että kielletty hedelmä houkuttaa eniten? Miksi suvivirren laulamisesta on tullut yhtäkkiä hirveä kohu kun sitä ei ennen oo tarvinnu perustella ollenkaan? Miksi autokoulujen suorittamista pidennetään ja hintoja korotetaan ja sen jälkeen ihmetellään miksi suomalaiset ajavat vanhoilla halvemmilla autoilla, kun muualla Euroopassa huomattavasti uudemmilla kärryillä? Miksi Suomeen tuodaan tuotteita niin paljon ulkomailta? Mitä Suomi tekee kun kaikki ruoka tuodaan ulkomailta ja yhtäkkiä (esim. valtioiden välien tulehtumisen tai sodan takia) ruoan tuominen estyy? Miksei kotimaista kannateta? Miksi ihmisiä pidetään väkisin hengissä koneiden avulla? Miksi ihmiset pakkautuvat etelän isoihin kaupunkeihin, vaikka Suomessa on vaikka miten paljon maata asua? Voiko suomalainen elää täysin omavaraisesti omassa kuplassaan? Saako suomalainen tällöin maksaa veronsa esim. viljalla vai onko pakko maksaa veroja? Vittu millon Suomessa tajutaan ottaa käyttöön ulkonaliikkumisajat ja nukkumaanmenoajat? Millon valtion oma herätyskello soittaa koko maan hereille oikeaan aikaan? Onko pikkusuomalaisten karkkipäivä perjantai vai lauantai? Millon muumit viimeinen kielletään liian rajuna lastenohjelmana?

Ymmärtäkää, joskus vaan ottaa nuppiin... mutta eihän minulla oikeasti ole mitään pahaa sanottavaa Suomesta.

Kun katsoit minuun, kaiken muun mä unohdin

On ainakin kaksi tapaa ahmia. Eilen ahmin valtavasti herkkuja, tänään ahmin dipattuja kurkkuja ja tomaatteja. Voiko kasviksia ahmia? Voi kyllä! Oikein mainiosti voikin, vaikka se vaatii vähän totuttelua. Samalla tavalla niitä voi mättää silmät sumussa naamariin ajattelematta yhtään seurauksia. Kiitos siitä, että tänään ne tosiaan oli kasviksia, eikä taas kakkurullaa. Tein tässä pientä vertailua.

Eilen söin Fazerin Taikayö-kakkurullan (500g), kolme susu-patukkaa, kolme pätkis-patukkaa ja kaksi pussia nuudeleita. Ruokaa n.1,2 kg. Kyllä meikäläiseen mahtuu! Otin nyt vain tuon ruokapuolen huomioon, kun se on jo ihan tarpeeks suuntaa antava. Kilokaloreita karkeasti 2800. Hintaa näille ostoksille tuli 15,65 €. En ottanut -30% alennuksia huomioon, koska molemmissa ostoksissa niitä oli ja luultavasti olisin tuotteet joka tapauksessa ostanut. Eilen illalla puputin siis oikein energiapitoisen pikku iltapalan.

Tänään ahmin tomaattia ja kurkkua american dipin kanssa, joka oli tehty kermaviiliin. Sen päälle hotkasin kaksi purkkia jogurttia. Ruokaa 1 kg. Kaloreita 630. Ja hintaa 6,30 €. Alle puolet hinnasta ja reippaasti vähemmän kaloreita. Jos aina osaisin tyydyttää ruoanhimoni tällä tyylillä, minusta ei koskaan olis tullu läskiä. Mutta syön silti rahani...

Ahmimisen tulos sen sijaan oli lähes sama molemmissa tapauksessa. Eilen illalla maha sekaisin kakusta ja tänään kärsin melkoisista vaivoista reeneissä. Pistän tämän päivän eilisen piikkiin. Tänä aamuna mulla olikin ihan hirvee olo. Jäätävä ruokakrapula ja suolet solmussa. Hyi tunsin itteni niin likaiseks ja haisevaks. En usko, että tällä syömisellä päästään sinne asti. On se gumma jos kurkuista ja tomaateista tulis vielä rapula! Hävettää kyllä, mutta unelmoin jo seuraavista sessioista. Kerrankin voin tehdä sen suhteellisen hyvällä omatunnolla. Tosin taidan enemmän unelmoida sen dipin mausta, mutta ei se sitä ateriaa kauheesti pahenna. Pohjalla hyviä aineita. Nyt on pakko mennä nukkumaan, etten taas löydä itteeni keskellä yötä heilumasta hereillä. Eilen menin kolmelta nukkumaan ja olin jo kahdeksalta luennolla! En ymmärrä miten sain ajan kulumaan niin pitkälle yöhön ihan yksin...

Boys don´t cry

Joka päivä mietin eikö tää vois jo loppua. En jaksa enää. En halua mennä edes reeneihin, vaikka tiedän että ne ois parasta lääkettä tähän vaivaan. En jaksa lihoa enää. Minä vaan kuitenkin syön. Syön niin kuin päivä olis viimeinen. Ja olin ihan oikeessa siinäkin tapauksessa kun vielä viime keväänä kieltäydyin kaikesta alkoholista. Minä kuulun riskiryhmään alkoholisoitumisessa. Oon jo koukussa sokeriin, joten uusiin aineisiin koukuttuminen on vain ajan ja kokeilemisen kysymys. Oon juonu tänä syksynä enenmmän kuin koskaan (tosin ihan mikä tahansa määrä on enemmän kuin koskaan, koska ennen en juonut ikinä). Maisteleminen lähti siitä viattomasta viinapaukusta syyskuisella kaupungilla kun meidät toivotettiin tämän pikku napaisun kautta tervetulleiksi yliopistoon. Nyt oon maistellut oluita ja lonkkuja ihan omasta tahdostani ja löytänyt sieltä suosikkini, tajunnut ettei siideri ole minua varten ja ennen kaikkea sen ettei tippa tapa, eikä ämpäriin huku... Tästäkö lähtee minun rappioelämäni. Tervetuloa puiston penkit, kilisevat alkon kassit, Pirkka-olut ja jatkuva jano. Mulla olis tuolla työpaikan ympäristössä jo kaveriporukka ottamassa avosylin vastaan ja uskosin, että ne häätkin vielä järjestys sen kuuman spugepoikaystävän kanssa. Sitä ei saa tapahtua. Painoin tänään ihan hemmetisti liikaakin, jälleen enemmän kuin koskaan ennen ja sekös pistää nupin tiukalle. En vaan pääse irti tuosta saakelin sokerista nyt kun minulla on valta päättää itse mitä asioita ostan kaupasta. Jos vähän valaisen mitä tänään on syöty, niin banaani aamupalaks, päivällä kaksi päälekkäistä leipää isolla kukkareella voita ja sitten illalla yhteen putkeen meni kaks pussia nuudeleita, kuusi suklaapatukkaa, olut- ja lonkkutölkki ja 500 g Fazerin suklaakakku. Jestas oli muuten ostos puolen kilon kakku ja yksin kaikki naamariin. Se oli -30% niin aattelin olla kiva ja pelastaa sen sieltä kaupasta. Olisin niin onnellinen jos painaisin edes 65 kg. Viimeks kun painoin sen verran, en osannut iloita siitä. Nyt antaisin mitä vaan. Se on n. 5 kilon päässä. Päätin just, että tavoittelen sinne nyt. Tekis mieli kirjottaa tähän perään kaikki kirosanat, mitkä tiiän. Mutta kai sitä voi olla katu-uskottava ilman niitäkin kunhan vaan tekee mitä pitää. Varsinkin kun se kirosanalista jäis aika vaatimattomaks... Ajattelin huomenna mennä jopa jokaiselle luennolle! Keksin siellä kylläkin aina jotain muuta kuin aiheeseen kuuluvaa tekemistä. Tänään piirtelin autoja. Hmm.. ja minussako on Suomen tulevaisuus?

Välillä en oikein itekkään saa selvää omasta kirjotuksestani kun yritän sitä lukea uudelleen. Yleensä vaan kohautan olkiani ja painan Julkaise-nuppulaa. On kai sekin joku tapa pitää oikkein blokia...

Kylmä niin kuin marraskuu on ilman sua mun sydämein

Jou, tätä hevitän \,,/

Huaoh, en tiiä mistä kirjottasin, mistä alottasin. Taas näitä lankojen päitä tusinoittain pään sisällä, mikään niistä ei liity toisiinsa. Mahtaa tulla taas hyvä teksti. Päätin viime viikolla, että kevään yhteishaussa mun pitää hakea jonnekin tekniikan alalle yms. Tajusin, että viime keväänä koko prosessi oli yhtä hakuammuntaa. Liikunta-ala läskille, terveys-ala sairaalle? WTF. Parempi hakea sellaselle alalle, jossa voin vaan unohtaa sellaiset ajatukset. Ehkä musta vois tulla pieni autotyttö, tai pilvenpiirtäjien rakentaja. Ingenjööör. Jopa yksi sukulainen sano, ettei musta mitään matemaatikkopalikkaa tule vaan tartteen jonkun kunnon alan. Hah ja minä hölmö aion uskoa. Toisaalta mikään ei voi olla karseempaa kuin tämä, niiku tiiätte :DD

Kävin tänään töissä ja saadaan uudet työasut. Hauskaa, tai ei... Piti tilata oikeen kokoset ja ärsyttää kun oon vaan lihonut viime aikoina (siitä yhen viikon hohdokkuudesta huolimatta). En tienny olisko pitäny ottaa isommat housut kuin nyt, mutten ottanu. Kaikilla muillakin naisilla oli samankokoiset housut, joten otin ne. Ei oo uutta etten saa tästä elämästä ollenkaan kiinni. Aamulla lähdin kotoa ovet paukkuen ja nyt vähän hävettää ja ärsyttää oma käytös. En tiiä miks olin niin vihanen. Olin ollu puolet viikonlopusta yksin kotona, vaikka olin varta vasten tullut kotiin. Toinen veli soitti kysyäkseen miten menee vasta sitten kun kaikki muutkin oli tullu jo kotiin. Se soitti liian myöhään ja sitten ärsytti että se edes soitti. Mihin se luulee, että minä tarviin sitä? Ärsytti, että söin taas niin paljon viikonloppuna, ärsytti että sain konvehteja 170 g ja meitin miks ihmeessä niitä myydään kun ne vaan pilaa elämän? Miksi huumeita myydään kaupassa. Minun huumeitani. Ja tuo määrä oli vasta alkupala. Tänään taas mättöä ja varmaan huomenna ja ylihuomenna kans. Mitenkäs minä voisin muuttua. Nukkumassakin pitäis jo olla, mutta kappas oon edelleen valveilla ja huomenna herääminen tulee olemaan melkosta tuskaa. Kumpa joku tulis ja hakkais mut järkiini tai sitten ikuisen tiedottomuuteen. Ihan sama.

Haistakaa vittu oon lottovoittaja

Päivän toinen joo. Ei menny se kauppareissu ihan putkeen. Jäi rahkat ja mehukeitot ostamatta kun meikäpoika päätti että tänään syödään taas. Ja se oli menoa se. Uuh nuudeleita, uuh munkkeja, uuuuh karkkia. Surkeeta. Ärsytti heti kun sain imastua ne kaikki sisuksiini. Maha kerralla sekaisin ja sitten reeneihin urheilemaan. Voin kertoo, että oli aika kevyt olo.

Kuka se oli joka sano, että on lottovoitto syntyä Suomeen? Peli jossa suomalainen voittaa aina...

Maanantain mättö on tiistain krapula

Kaksi roiskeläppää, majoneesia tirsuva kolmioleipä, 400 g karkkia. Niistä on tämän päivän olot tehty. Luulin eilen tehneeni pahemman luokan virheen kassalla ja jättänyt rahastamatta tuotteesta, jonka rahastamattomuutta ei vaan olis voinut olla huomaamatta. Periaatteessahan jos vaikka jätän hulimattomuuttani rahastamatta yhden maitotölkin viidestä niin sitä ei huomaa kuin vasta myöhemmin, eikä sitä voi jäljittää että mitä missä milloin. Mutta täähän se vasta olikin, kun oli erikoinen ostos. Sitten kusi sukassa työkaverille, että apua nyt tein pahasti. Ja sitten totaalihelpottuminen kun olin sittenkin tuurilla tehnyt sen jutun oikein. Huoh, että helpotti kummasti kun ensin jännittänyt pitkään että voi hemmetin hemmetti. En tiedä aiheuttiko tuo tunnerypäle sitten sen, että töiden jälkeen jumankauta puoli kymmenen aikaan kauppaan yömättöostoksille. Vihaan sitä, että lähikauppa on yhteentoista asti auki. Lähes rikollista toimintaa. Mätöt naamariin ja kunnon ällötyksellä nukkumaan vasta yhden aikaan yöllä. Hyvä aamu meni nyt kyllä ihan hukkaan kun en millään päässy sängystä ylös. Oli melkoinen tahtojen taistelu saada keitettyä aamupuuro. Toinen olalla istuvista piruista olis jättänyt syömättä, koska en ansaitse sitä. Toinen pirulainen keittäisi ihan vaan vittuillakseen. Keitin kuitenkin. Jos en olis keittänyt niin se oli tänäänkin ollu mättöä tiedossa. Olis parempi pysyä ruodussa kun on jokatapauksessa käytävä kaupassa.

12 tunnin hairahdus

Oli työpäivä eilen. Otti päähän kovasti. Oon ollu melkein kaks kokonaista viikkoa poissa töistä, kun ei vuoroja ole jaettu mulle ja olin tottakai vähän kujilla siitä mitä siellä on tapahtunut. Uusia tuotteita tullut ja järjestystä vaihdettu. Sen lisäks yllättävän kiireinen päivä muutenkin. Ei menny hyvin. Eikä muuten ollut kivaakaan kun kysyin apua pomolta selvittääkseni eräiden tuotteiden kohdalla olevan pulman, niin the boss sitten vaan käski tutkia asiaa niistä lappusista jotka mulla oli kädessä. Niiku mikä idiootti luulet mun olevan?? Jos asia ratkeis niitä lappusia mulkoilemalla niin en olis esimerkiks kysyny mitään. No jatkoin pällistelyä ja ja pohdiskelua ihan pienen hetken, kunnes pomo passitti mut hyllyttämään jotain muita tuotteita sen edestä, vaikka mulla oli just se ratkeamaton tuote-ongelma kesken. Sitten se vielä kehtas pyytää skarppaamaan vähän enemmän ja  rupeis ohjeistamaan kuinka voisin tehtä tuonkin hyllytyksen tehokkaammin. Näin koko illan pelkkää punasta, mutta onneks sen työvuoro vaihtu ja sain mukavemman kaverin iltaan. Tosi hauskaa minulla töissä aina on, huomenna uudestaan menen, ihanaa... vittu.

Ei ollu lauantai muutenkaan mun päivä. Illalla oli illanvietto töiden jälkeen ihan suht kivalla porukalla ja koska korvista nous savua ja väsytti ja oli kaamee nälkä niin vedin koko viime yön sipsiä naamariin. Huuhdoin ne alkomahoolilla sitten alas ihan vaan ärsyttääkseni itteäni lisää. Kiva määrä kaloreita varmaan, vähän boostboost. Seuraavasta viikosta ei voi tulla kun ihan surkee. Pakko mennä jo nyt nukkumaan. Viime yönä unta huimaavat 3,5 h. Ei ees väsytä...

Voi juukelispuukelis

En ookaan tainnu painosta setviäkään mitään taas vähään aikaan. Maanantaista lähtien oon ollu ahmimatta, hemmetti vieköön viisi kokonaista päivää (!!) ja tänä aika oon syöny vaan hekkuja vaan yhden muffinin ja kakkupalan. Ja homma on näkyny painossa aika radikaalisti. Maanantaina vaaka näytti vielä 70,2 kg ja olin kuolla inhosta. Söin sen reilu 400 kcal sinä päivänä ja sain taas virtaa itteeni. Tänä aamuna paino oli 67,0 kg. Hiukan hämmennyin. 3,2 kg voiko kaikki olla nestettä? Oonko nyt ihan rutikuiva rusina? Jännittää. Viikonloppu kestettävänä kotona. Tiedossa työvuoro ja ne taukohuoneen herkutukset, lisäks yksi illanvietto kaikkine mattöineen. Apua, en haluais pilata tätä just nyt.

Say something once, why say it again?

Tänään alkaa reenaaminen tauon jälkeen. Toisin sanoen todellisuuteen tippuminen, kun kuntoa ei oo taaskaan yhtään. Siinä, että on huono kunto on myös hyvät puolensa. Huonoa kuntoa on helpompi kohottaa ja yllättyykin joskus positiivisesti kun jaksaakin paljon enemmän ja paremmin. Ja kaikki muutkin saattaa yllättyä. Kun on huono kunto niin kaikki tajuaa jos ei jaksa. Sillon ei siis tarvii tehdä mitään ylimääräistä ja voi ihan hyvin lusmuilla. Voi niitä raukkoja, joilla on oikeesti hyvä kunto ja sellanen teäskunto oikein että kaikki sen huomaa. Minullakin oli joskus rautainen kunto. Yläasteen alussa tyypit ihmetteli miten mulla voi olla niin kova maha ja tökki mun mahaa (vatsalihakset ne vaan). Liikassa juoksin cooperin testin ja arvosanaks sain 11. 1500 m juoksussa arvosana 12, kun taulukot loppui kesken (minkäs teet). Olin kova poika juoksemaan. Kävin ahkerasti reeneissä, liikuin kotonakin aika paljon, juoksin ja lihaskuntoilin, pelasin sählyäkin. Olin poikien valinnaisessa liikunnassa ja varsinkin jalkapallossa sain arvostusta. Sitten tuli ysiluokka ja aloin kunnolla leikkimään ruoalla. Oli niin hulvatonta olla syömättä koulussa ja mättää sitten itsensä illalla pökerryksiin. Lenkkeileminen väheni ja melkeinpä loppui, koska periaatteitteni ja kokemusteni mukaan mättämisen jälkeen ei voi mennä juoksemaan. Näin se on kyllä edelleenkin, koska hölskyy, vessattaa ja sattuu kylkeen. Siten minusta tuli laardikasa. Lukiossa jatkoin läskeilyä hyvällä menestyksellä. Mutta se mikä oli kakkosluokan liikunnassa kohokohtana, oli tottakai cooperin testi. Hunajata. Yläasteelta tuttu poika kysyi ennen testi: "Hei Elisa, paljonko meinasit juosta? Ajattelin, että kannattaisko sun perässä juosta niin sais pidettyä vauhtia..." Ihan hauska kysymys sinällään, mutta valitettavasti tämmöinen tankkeri ei liiku. Mun perässäni sentään saattaisit pystyä juoksemaan, onhan se levinnyt vallattomasti tässä viime aikoina. Sen jälkeen tajusin, että mun hyväkunto-kuvitelmat on historiaa. Juoksin ärsyttävän vähän ja se tuttu poika ohitti varmaan useammallakin kierroksella. Ei kannata siis olla hyvässä kunnossa, niin ei ole oletuksia. On kuitenkin vielä ihmisiä, jotka kuvittelee mun olevan stainless steelman, joten miksen koittaisi päästä mahdollisimman hyvään kuntoon? Voisin kuoriutua tästä ihrasta ja olla taas loistava. Pakko on alkaa juoksemisenkin rullata paremmin ilman ylimääräisiä taakkoja. Ja kohta sinne harkkoihin.

Ei riitä enää perunamaa ja hyvä emäntä

Mitähän sitä tekis. Ei oo oikein mitään mistä ottaa kiinni. Aamulla heräsin vasta ysiltä ja skippasin (tietoisesti) siinä samalla yhden luennon. Jumppasin Jillianin 30 day shredin ykkösen ihan huvikseni vaan, keitin kaurapuuron ja lädin vasta 12 kouluun. Tylsistyin luennolla ja palasin takasin koloon. Eikä mitään tekemistä. Raivostuttavaa kun olis vaikka miten aikaa tehdä vaikka mitä, mutta en tiedä mitä tekisin. Laihdutuksen osalta homma hallussa: ruokailut suunniteltu ja osa toteutettu, jumpattu ja illalla aion vielä pyöräillä. No problemo! Olis hauska nähdä "kavereita", mutta tiiän että jos nään niitä niin minua alkaa vaan ärsyttämään :D Hauskoja kavereita mulla. Mutta siis ongelmana olen edelleenkin minä itse. En ota kehenkään yhteyttä, koska en tiedä haluaisko ne etes nähdä minua. Jos ne aatteleekin että voi juma pitikö tuonki nyt ottaa yhteyttä. Toisekseen en osaa enää nähdä kavereita. En oo pitkiin aikoihin tehnyt mitään toisten ihmisten kanssa, enkä uskalla pyytää ketään tännekään kun en tiedä mitä pitää tehdä jos joku tänne tulee. Syömistä ei ainakaan ole, ei kahvia öö... Tiedossa vain kiusallisia hiljaisia hetkiä, hulvatonta. Ja mitä teen kun toleranssi menee täyteen? Sietotoleranssi. En todellakaan kestä ikuisuuksia samaa ihmistä ja yleensä ihmisestä riippuen jaksan toista erittäin vähän aikaa. Heitänkö vieraan parvekkeelta pellolle, vai mitä? Sanon, että alappas lähteä, en jaksa sua enää. Tervetuloa vaan meikäläisen luo... ja tervemenoa samantien. Kirjastossa kävin sentään ja lainasin kaksi minua oikeesti kiinnostavaa kirjaa. Yllärillä toinen on syömishäiriö-kirja ja toinen semmosia kivoja ja kepeitä aiheita kuin huumeita ja itsemurhia käsittelevä. Oon huumorimiehiä!

Tämä onkin varmaan sitä hauskaa ja riehakasta opiskelijaelämää...

Jälleen kangastukset saarten mua lupauksin luokseen houkuttaa

Eka päivä pitkiin aikoihin kun en ahminut, enkä syönyt herkkuja! Mikä tunne meikällä onkaan (nälkä...)!! Koko päivä juostu vessassa kun on nesteet päässy liikkumaan, mutta se ei oo haitannu, koska ei yhtään karkkia! JAU! Tiiän tää päivä saattaa kostautua: vaan 420 kcal ja 1,5 h kävelylenkki päälle. Tässä se just nähdään. En osaa syödä. En uskalla syödä enää mitään, koska se saattaa aiheuttaa kaameen ahmimiskohtauksen ja koko tämä päivä valuis muiden huonojen päivien joukkoon. Huonoja päiviä on ollu viime aikoina ihan liikaa. Mun pitäsi lukea taas huomiseen tenttiin, mutta ei taaskaan innosta (ylläri) :D Pääsin fysiikan tentinkin ihan kuulkaas läpi. Sain ykkösen, eli just ja just läpi. Huuh, saatan saada jopa tarpeeks opintopisteitä :D Lukemisen sijaan oon tänään selannu suomi24:n treffi-palstaa. En todellakaan etsi itselleni seuraa, vaan musta on hassua katella niitä. Löysin loppujen lopuks yhden "tutunkin" sieltä. Hehe :D

Ei nahkapuku purista pallia tää on taivaallista rallia

Jou, saatoin läpästä ensimmäisen tentin. En osannu kun vaan yhden tehtävän, mutta uskon saavani sen verran hajapisteitä muista neljästä tehtävästä, että vähintään ykkönen (=läpi) sieltä on pakko lohjeta. Huomenna aamulla onkin sitten paini fysiikan kanssa, enkä oo vielä alottanut kunnolla lukemaan. Vähän selasin jo noita muistiinpanoja, mutta alko vaan ärsyttää niin aattelin mennä taas tuurilla tuhertamaan siihen lappuun jotain olevinaan viisasta. Oon jättänyt tekemättä hirveen monta laskuharjotustakin. Niitä tekemällä olis saattanut hyötyä jotakin kun olis laskenut sellasia tehtäviä joita siihen tenttiin tulee. Mutta laiska on aina laiska... Kuuntelen tuota rallatusta, niin voin huomenna tentissä valaa uskoa itteeni :D

hiton ärsyttävä, mutta niin tarttuva ja symppis :DD

Söin tänään kaksi pakastepitsaa ja 300 g karkkia. En tajua miten vaikeata kaikesta ruosta on päästää irti. Aina kun kaivaudun koululta tänne koloon, alan kaivella tyhjiä kaappeja etsien jotain syömistä. En edes osaa oikein asettua aloilleni ennen kuin saan jotain pureskeltavaa. Eikä tässä mikään purkka auta. Oon addiktoitunu syömiseen vähän liikaa. Mietin kesän ja syksyn vaiheessa tuleeko tästä mun yksin asumisesta mitään, niin voin kyllä sanoa että onhan tää aikamoista hevettiä. Yhtäkkiä rahaa menee ihan tajuttomasti ja itsensä hallitseminen on paljon vaikeempaa. Tarkotan kaikilla elämän osa-alueilla. En jaksa pitää kämppää siistinä, ei kiinnosta paljon mikään, tuntuu yksinäiseltä, löjötän vaan koneella ja tiedän salkkareiden juonikuvioista enemmän kuin oikeasta elämästä. Käyn muuten viikonloppuna upottamassa Etelä-Suomen tuohon murovesialtaaseen. Lisää ruokaa mahalaukkuun ja kunnon virutus päälle. Minkäköhän tunnin dieetin alottasin taas sitten maanantaina. Mulla olis toki aina olemassa se "toinen vaihtoehto", jota mietin. Joko mätän itteni kuoliaaks tai sitten näännytän kuoliaaks. Nyt kun kukaan ei oo viikkoja vahtimassa. Luulis olevan sen näännyttämisenkin helppoa. Mulla alkaa onneks treenitkin taas ens viikon lopulla. Saan taas liikuntaa, wuhuu. Posket ainaki pullottaa sen verran turvonneena, ettei mua varmaan edes tunnisteta siellä enää... Joo, pitää kattoo muutama fysiikan kaava ja painaa sitten pää tyynyyn. Meni miten meni se huominen tentti, ihan sama.

En ollut amis

Mutta en kyllä tule olemaan sen puoleen mikää akateemikkokaan. Asenteeni yliopistossa tällä hetkellä on: Täältä äkkiä pois! Tietäs vaan enää että minne ihmeen kouluun sitä pyrkis. Suorastaan ärsyttää istua luennoilla, joilla ei tajua yhtään mitään ja koska ei tajua, ei enää jaksa kuunnella ja koska ei tajua eikä jaksa kuunnella lopulta nukahtaa. Jos ei nukahda niin kuolee tylsyyteen. Sen jälkeen kun en ole ymmärtänyt mitään, nukkunut ja kuollut tylsyyteen pitäisi tehdä aiheeseen liittyviä tehtäviä, joista en tajua mitään. Päätän yrittää ja luen luentomuistiinpanoja, mutten tajua siltikään mitään. Lopulta turhaudun, kiukuttelen ja heitän paperit lattialle; "Ihan sama, nyt katon salkkarit ja sitten meen nukkumaan". Ensi viikolla pari hassun hauskaa tenttiä tiedossa. Tavoitteena luonnollisesti päästä läpi. Oon luultavasti joukon musta lammas tuolla koulussa. Kaikki muut höpisee, että pitää mennä kirjastoon lukemaan ja lukea, lukea ja sitten vielä vähän panikoida lisää. Heille ei kuulemma riitä pelkästään läpi pääseminen, vaan he haluavat mahdollisimman hyvän arvosanan kurssista. Monella tavoitteena vaatimattomasti vitonen. Mulla on sopivasti kolmen päivän työputki just ennen tenttejä, joten hyvä syy jättää lukematta. Vaikka aikaa oliskin, niin jostain kumman syystä ei vois vähempää kiinnostaa. Uudet tuttavuudet arvostelee mun tyyliä "opiskella". Meinasin vetää yhtä tyyppiä turpaan kun istuin sen vieressä neljä tuntia putkeen. "Etkö oo tehny tehtäviä?" "Miks et oo tehny tehtäviä" "Minä tulin tänne sen takia, että tulevaisuudessa on ainakin hyvä työllisyystilanne. Siis mikä susta tulee jos ei kerta opettaja? Sullon aika vähän kursseja valittuna. Sun kannattaa varmaan harkita sitä kaupan kassaa tulevaisuuden ammatiks. Minne sä muka kuvittelet täältä pääseväs?" Voi vittu ihan sama minne kunhan pääsen tarpeeks kauas susta! Oikeesti jokasesta joukosta löytyy aina se kaikessa pätijä, joka tietää käydystä aiheesta jos valmiiks kaiken ja sitten löytyy se joka hölöttää, hölöttää, hölöttää, eikä ymmärrä mitään ja lopulta sitä tyyppiä ei vaan jaksa enää :D Kevään yhteishakua ootellessa...

Through the wind and the chill and the rain

Kaikkien aikojen suosikkibiisi: Bonnie Tylerin Holding Out For A Hero. Ei kaipaa selityksiä

Ja aiheeseen. Kuten jokainen huomaa, en todellakaan oo siinä kunnosa missä mun pitäis. Tällä hetkellä mun pitäis painaa 55 kg ja olla onnellinen jo vuosi sitten aloitetun projektin tuloksista. Kappas vaan tässä porskutetaan toinen käsi karkkipussissa samassa painossa kuin vuosi sitten. Jouluun on kahdeksan viikkoa jos vajaita ei lasketa ja haluaisin antaa itselleni joululahjan. Jos laihtuu puoli kiloa viikossa, pudottaa kahdeksassa viikossa neljä kiloa. Neljä kiloa alaspäin olis tähän tilanteeseen suhteutettuna aikamoista juhlaa. Mun joululahjani itselleni on siis vähintään neljän kilon pudotus ennen joulua. Mitä enemmän pudotan sen parempi. Pystyin keväällä ennen ylppäreitä pudottamaan yllättävän paljon kiloja, joten pystyn tekemään sen saman nytkin. Siitä voin jatkaa joulun jälkeen taas alemmas. Mun on kertakaikkisesti pakko tehdä tälle kunnolleni jotain. Pelkään fatoreksiaa. Toisinaan tunnen olevani normaalikokoinen, mutta kun vertaa koulussa reisiä vieressä istuvan reisiin, huomaan järkyttävän eron. Se ero on ollu kyllä aina. Viimeinkin mulla vois olla se kapeampi reisi. Ei aina tarttee olla se läskein tyttö. Sitäpaitsi mun leuan alunen on aika kaamea. Hirveesti tekemistä, mutta tulokset palkitsee.

Tuli vielä mieleen ainakin Jutan käyttämä sana itsehillintälihas. Vihaan tuota sanaa ja siitä on kirjoitettu milloin missäkin blogissa ihan innoissaan, mutta toisaalta se on varmaankin ihan totta. Aion ottaa siitä selvää. Kehitän "itsehillintälihastani" ja pääsen sokerista eroon. Pitää ottaa järki käteen kaupassa käydessä. Voisin muutenkin vähentää niissä käymistä ja keskittyä senkin aikaa vaikka koulujuttuihin, jotka on aika retuperällä. Ensi viikolla ekat tentit. Tällä menolla oon uusinnoissa, jou! Motivaatio hiton korkeella ja sitä rataa. Luennoilla mietin mihin hakisin kevään hauissa.

Katson sua kun kentälle sä meet ja oman maalin teet

Ostin tänään housut. Koko M (ässätkin olis menny!) ja olin ihan fiiliksissä miten "pienet" housut mulle mahtuu. Ne on sellaset oliivin vihreät aika tosi rennot housut, joihin rakastuin palavasti heti ensinäkemältä. Kävin sovittamassa niitä jo viikko sitten, mutta tänään kävin kattomassa, että jos niitä on vielä on niin ostan pois. Halvatkin olivat: 29.95 Sokokselta. Rupes mietityttämään, miten Sokos voi myydä jotain noin rentoa vaatetusta naisten osastolla, kun se tyyli siellä on jotenkin hillitympi ja toisinaan rouvahtava. Hintakin oli kauppaan nähden aika matala ja hintalapussa luki leggings. Mitä? Takasin rekille kattomaan mitä ne muut vaatteet siinä oli ja voi jäätävyys kun kaikkien muiden vaatteiden koot alkaa jostain 46... Big Girls♥-osasto. Great, ei sitten ihmekään. Ostin ne ja alan varmuudeksi käyttämään isojen tyttöjen vaatteita kun tätä menoa joudun vieräilemään siellä uudelleen jo puolen vuoden päästä. Tänään imasin hirveen annoksen tekemääni tomaattikeittoa (johon keitin lopulta makaronitkin ja söin kastikkeena), litran jäätelöä, 0,5 l limua, 0,3 l sokeritonta Batterya (hyi, se oli muuten vika kerta kun erehdyn energiajuomiin), kasan suklaapatukoita.

Kävelin taas tänään. Pimeä kaupunki on niin kaunis. Pimeys peittää kaikki rumat asiat ja minusta on ihanaa kun vastaantulijoiden kasvoja ei erota, saan kävellä ihan yksin pimeässä vaikka ympärillä oliskin paljon ihmisiä. Kävelin paikoissa joissa en oo ennen kävellen käynyt ja oli niin paljon ihmettelemistä ja kattomista. Kävelin junaradan vieressä sillan yli. Se oli niin mahtava paikka, ah. Olisin niin paljon toivonu, että joku juna olis kulkenu siitä samalla kun kävelin, mutta se tuli tietenkin vasta sitten kun olin jo kaukana sillalta ja jouduin kattelemaan junaa hirveen kaukaa. Junatkin on niin jänniä asioita. Miten ne on niin painavia ja jylhiä. Kunnioitettavan näkösiä jotenkin. Varsinkin tavarajunat, kun niiden veturit on sellasia isoja. Melkein toivon olevani juna tämän päivän jälkeen, voisin niin paljon hehkuttaa niiden komeutta. Seuraavassa elämässä sitten :D

Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön

♥

Aamulla vaakalla muistui mieleen muuan lausahdus joka saattoi ehkä mahdollisesti päästä livahtamaan suustani tuossa kesän aikoihin: "Ei enää ikinä mitään 69:llä alkavaa!" No upsis kun tänä aamuna paino tasan 69. Huhhuh en etes kuvitellu painavani näin paljon, mutta näimpä siinä nyt on taas käyny. Ja oon vieläpä viikonlopun aikana syöny tasasesti kunnon ruokaa, mutta yllättävän vähän verrattuna viime viikon jokapäiväisiin mättöihin. Suomennettuna oon alimmassa mahdollisessa painossa tällä hetkellä. Ei tässä auta kun alkaa vääntämään tomaattikeittoa viikon ruoaksi ja kiristellä hermoja. Olinko oikeesti joskus 64 painava? Tuntuu jotenki kaukaiselta ajatukselta. Sinne takasin ja vielä alemmas!

Näin taas unta. Tällä kertaa olin ihan viimesilläni raskaana ja sitten mun synnytys käynnisty. En halunnu synnyttää kun ei olis ollu just sillon aikaa. En sitten lopulta kerenny synnyttämäänkään kun heräsin.

Kiire kertoo tulevasta tehtävästä, joka tulee vaatimaan sinulta erittäin suurta tarkkuutta.

Synnytys. Synnytys unessa viittaa uuteen hankkeeseen, uusiin ideoihin tai perusteelliseen muutoksiin, joita on odotettavissa. Se on myös luovuuden merkki.

Hauskaa kirjottaa muistiin unia. Jospa vaikka kuukauden päästä muistan nää, niin voin kattoo tapahtuko jotain näihin viittaavaa :D

Tähtitaivas kattona, asvaltti mattona

Kävin eilen konsertissa... yksin. Tai siis "yksin". Olin siellä 3000 muun ihmisen kanssa, mutta paikalle vipelsin ihan itseni kanssa, tietäen ainoastaan että jossain siellä kaiken ihmismassan seassa on myös kavereita. En vaan halunnut tunkea kenenkään ennestään suunniteltuun porukkaan väen vängällä vaan mennä paikalle ja katsoa jos joku minut huolii seuraansa tai jos yleensäkään ketään sieltä löydän. Oon loppujen lopuks aika ylpee itestäni. Tuo tapahtuma kuvastaa erittäin hyvin sitä, että voin oikeesti tehdä mitä vaan eikä aina tarvii olla kaverilaumaa ympärillä. Jos joku miettii ettei voi mennä jonnekkin yksin, niin todellakin voi. Se on just sellasta haahuilua mistä toisaalta tykkään, mutta joka on toisaalta aika haasteellista. Vaatii itsensä viihdyttämistaitoa. Löysin lavan edestä pari sellasta puolituttua, joille oon ehkä kerran elämässäni puhunu ja jostain sain rohkeutta mennä juttelemaan. Menin, en välitä oliko se hyvä vain huono juttu niiden kannalta, koska meidän juttelo kesti sen verran vähän aikaa ettei ne varmaan siitä hirveesti häiriintyny. Sitten heti löysinkin jo tutumpia ihmisiä (tai ne oikeestaan löyti mut) ja niistä tyypeistä sainkin sitten seuraa loppu ajaksi.

Olin illalla vielä sitä mieltä etten haluu koko paikalle lähtee, koska pelkäsin olevani ihan seinäruusunen ja raukan näkönen pelokas tyttö siellä laitamilla. Toisaalta siinä vaiheessa kun bändi alko soittamaan oli ihan sama oliko vierellä ketään tuttuja, koska se musiikki vaan vei. Ensimmäistä kertaa olin myös yllättävän vapautunut liikkeissäni. Oon esim. tanssilattialla pelkkää kankea ja mietin mitä tyypit aattelee, etten osaa ollenkaan tanssia ja se heijastuu muuhunkin tollaseen toimintaan. Nyt pystyin sulkemaan kaikki tollaset vallitsevat ajatukset pois päästä ja pompin siellä kädet ilmassa vähät välittämättä mitä viereiset tyypit aattelee. Tosin muutaman kerran taputin eessä olevan tytön käkkärähiuksia käsien välissä ja potkin eessä olevaa tuntematonta poikaa perseelle polvellani, koska siellä oli nyt vaan vähän liian tiivis massa joka puolella.

Kaikki mitä näät voi olla harhaa tai yhtä hyvin unelmaa

Tämä tyttö on nyt äitykän ja isukin huomassa turvallisesti kotona. Saan ensimmäistä kertaa tällä viikolla oikeeta ruokaa ja saan kerätä vähän virtaa ensi viikon koitokselle. Nyt mietin valmiiksi mitä syön ensi viikolla, ei kiinnosta mennä ahdistuksissaan kaupaan ja lopulta ostaa kilotolkulla höttöjä. Maanantaina vien vaakan mukanani koloon ja voin alkaa seuraamaan taas kasvanutta painoa. Painan varmaankin saman verran kuin viime syksynä tähän aikaan ja siis myös saman verran kuin viime keväänä. Jännä näiden aikojen välillä on ollut ihmeellisiä hyppyjä melkein viisi kiloa alemmas ja sitten kaikki on yllättävästi seonnut ja taas sitä ollaan painavempana. Hassua olla viikonloppu kotona kun ei olekaan mitään menoa. Kesällä oli aina harrastuksia tai töitä joka viikonloppu ja nyt on kun ollaan treenitauolla ja töistäkin olivat antaneet vapaan viikolopun niin on ihan gummagumma olo.

Näin viime yönä untakin ja koska aamulla tuli luettua jutuja ennustajista päätin ottaa selvää olisko mun unissa jotain ennustettavaa. Unessa olin entisen yläasteen pihalla ja hätistelin muita oppilaita sisälle, koska mulla oli jonkin sortin ote niihin. Kaikki kuunteli ja totteli mua hyvässä hengessä, opettajia ne ei totellu. Oli paljon tuttuja, vanhoja luokkalaisia ja kavereita. Juttelin mun lapsuuden parhaan kaverin kanssa pihalla klo. 10 välitunnilla, ennen tunnille hätistelyä. Sitten ihmiset viimein meni sisälle, mulla oli liikuntatunti ja jäin pienen porukan kanssa ulos odottelemaan liikunnan opea. Seki oli tuttu yläasteen liikan ope :) Tuli yhtäkkiä hirvee ukkonen, eikä voitu kun odotella katoksessa. Se ukkonen iski roskakatokseen ja tuli lähti leviämään hirveää vauhtia kohti koulurakennusta. Soitin sille lapsuuden ystävälle koulun sisälle ja käskin sen äkkiä lähtemään. Koitin itsekin juosta, mutta en päässyt eteenpäin. Ihan kuin joku olis pitäny mua jumppakuminauhalla vyötäisiltä kiinni. En kerinnyt pois, vaan se tuli levis niin, että jäätiin vähän loukkuun. Sitten yllärillä heräsin.

Koulu. Jos näet nuoria koulussa, saavutat menestystä. Jos käyt itse koulua, saat menestyt kirjoittamisessa, jos opetat, haaveilet menestyksestä kirjailijana.

Opettaja. Jos itse opetat unessasi, saat menestystä kirjoittajana. Jos palaat unessa lapsuutesi kouluun, edessä on ongelmia.

Tuli on hyvä enne. Jos koti palaa, se merkitsee pysyvää onnea. Jos työpaikka (koulu on mun työ :D) palaa, bisnekset sujuvat erinomaisesti. Tuli ja liekit ovat positiivisessa mielessä hengen, rakkauden ja intohimon vertauskuva. Negatiivisesti ne kertovat kiukusta, turhautumista ja mielipahasta.

Ukkonen. Ukkosen kuuleminen unessa tarkoittaa voimakkaita tunteita – kuten kiukkua, vihaa – joiden täytyisi purkautua. Tämä purkaus voi olla puhdistava ja selkeyttävä kokemus, mutta se voi olla myös tuhoisa, varsinkin jos salama iskee unessa johonkin.

Juokseminen. Jos juokset joukossa, edessä on juhlat. Jos juokset yksin, asemasi paranee. Jos juokset pakoon, edessä on menetyksiä ja masennusta.

Tämän perusteella elämästä on tulossa oikein megahauskaa. Menestystä, ongelmia, kiukkua, vihaa, menetystä ja masennusta. Jippijei!

Mä putoan uniin kauneimpiin, hetkiin menneisiin

Oon hauska. Poistin jälleen kaikki vanhat tekstit. Ei sille erityisempää syytä löydy, ei vaan tuntunu enää hyvältä. Ei tunnu muutenkaan hyvältä, vaikka ne on poissa näkyvistä. Mietin koko blogin poistamista, mutta sitten taas puolen tunnin päästä teki mieli kirjoittaa. En enää tiedä mitä tekisin. Tarvitsisin varmaan kallonkutistajan apua tai ainakin tarvitsisin ihmisen jolle puhua. En kuitenkaan tiedä kelle tai mistä hakisin apua. YTHS:n terveyskyselyyn vastasin niin että vastaukseksi sain: "Sinulla näyttäisi asiat olevan oikein hyvin." Ei tarvita käyntiä, vaan senkun mennä posottelet eteenpäin vaan! Toivoisin, että joku huomais miltä kaikki tuntuu täällä pinnan alla, mutta ymmärrän varsin hyvin olevani mestari peittämään kaikki tunteeni. Ei kukaan oikeesti voi huomata sitä, ellen kerro tai näytä sitä muille. Vastaan terveyskyselyssä suhtautumiseni ruokaan olevan terve, joten ei kukaan ala epäilemään. Koulussa en käy syömässä vaan katoan pikimmiten vessaan/ulos siksi aikaa kun muut tekevät lähtöä, ettei tarvitse selitellä miksei käy syömässä. Jos kysytään sanon tekeväni sen myöhemmin, koska juuri nyt ei ole nälkä. Kotona valehtelen kirkkain silmin käyväni kouluruokailussa ja tekeväni itselleni ruokaa kolossa. Uskottavuuden säilymiseksi selitän tarvitsevani suurempia lautasia tai pienemmän kattilan voidakseni paremmin toteuttaa näitä riemukkaita ruokahetkiäni. Tiristin muistini just ihan äärimmilleen ja sain sen verran menneestä viikosta irti, etten oo tällä viikolla syöny yhtään kunnollista ateriaa. Maanantaina vielä yritin leikkiä terveellistä ostamalla porkkanoita ja kurkkua dipatakseni niitä kermaviilikastikkeeseen, mutta loppujen lopuksi en oo kertaakaan tehny ruokaa täällä ollessani. Oon sen sijaan syöny kahtena iltana puoli litraa jäätelöä, joka ilta karkkia ja tänään kruunasin illan limpparilla. Oon ollu loputtoman väsynyt ja joka aamu kärsinyt vatsakivuista. Karkki tai sipsit ei tuota ollenkaan mielihyvää. Ne ei anna enää sitä mitä odotan niiltä. Yksikään karkki ei oo maistunu hyvälle, mutta silti mulla on pakkomielle ostaa karkkia ja syödä kaikki loppuun vaikka ei maistu. Sen sijaan einekset on alkanu himottaa entistä enemmän. Kolmioleivät, majoneesimakaronisalaatit ja kaikki kylmänä nautittava valmismössö. Kaikesta tulee yhtä paha olo niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaiken kaikkiaan ehkä parempi purkaa kaikki tämmöset jutut tänne blogiin, kuin lähteä etsimään ihmistä jota kiinnostaa ja joka osais auttaa. En kaipaa edes vertaistukea vaan auttajaa.

Joskus viime kuun lopulla kirjoitin kuinka oon löytäny oman paikkani tässä maailmassa ja paskat. Se oli taas vissiin niitä yhden päivän hairahdusajatteluja. Oon tällä viikolla joka päivä kävelly jalkani kuolleiks kaupungin katuja ja miettiny, miettiny, miettiny. Mietin sitä kuinka tää kaupunki saa mun kiharat niskavillat tikkusuoriks, kuinka mun ehkä kuitenkin olis tarkotus vaihtaa maisemaa ja sitä puuttuuko mun elämästä jotain vai onko siinä jotain liikaa koska oon tämmönen. Yöhön valmistautuva kaupunki on kaunis. On pimeää, mutta silti hirveesti valoja päällä. Vastaantulijoita ei tunnista, kasvoja ei erota, autoilijat on kaikki tuntemattomia. Muistin taas miks rakastan talvea ja sen mukana tulevaa pimeää. Oon kierrelly siltojen alla ja ihan uusia reittejä ja eksyny paikoille jotka on ihanan murhaa ennustavia kaikessa karmeudessaan (ainakin pimeällä). Melkein odotin löytäväni ruumiin yhdeltä rannalta. Se jos mikä oli kiehtovaa. Tässä kaupungissa on kuitenkin ihan liikaa tuttuja ihmisiä. Pelkään koko ajan kadulla törmääväni johonkin puolituttuun joka tuo tullessaan huonoja muistoja, enkä edestiedä pitäiskö tervehtiä vai ei! Tarzankin on ihan viime päivinä muuttanut pois. Joko etelämmäs Suomea tai sitten se lähtee ulkomaille. En oo ihan varma, mutta nuo tiedonrippeet nyt oli ainoot mitä sain irti netistä. Ei auta kun unohtaa, ei oo mitään mahiksia saada sitä enää järkevällä tavalla kiinni. Tuntuu siltäkin osalta niin tyhmältä. Menetin mun haaveet, kaikki kuvitellut seinät kaatu. Oon just niin liian haaveileva ja nuoruuden hölmö.